Seurustelusuhteen ja parisuhteen tapaan myös ”avoliitto” saatetaan määritellä monella eri tavoin. Viime kädessä itse kukin voi vapaasti katsoa, onko hän seurustelusuhteessa, vakinaisessa parisuhteessa vai avoliitossa. Toisin on avioliiton osalta, sillä voimassa oleva laki määrittää täsmällisesti ihmisen siviilisäädyn eli sen, onko hän naimisissa, naimaton, eronnut vai leski.  

Juridisesti ottaen mainittu nelijako on sikäli merkityksellinen, että ihmisen oikeudet ja velvollisuudet ovat sidoksissa hänen siviilisäätyynsä. Tämä käy ilmi esimerkiksi koskien sukunimeä, elatusvelvollisuutta, omaisuuden jakoa parisuhteen päättyessä eroon ja monia sosiaalietuuksia (kuten oikeutta perhe-eläkkeeseen) samoin kuin perintöoikeutta. 

Avioliiton keskenään solmineilla voi olla sama sukunimi, keskinäinen elatusvelvollisuus, avio-oikeus toisensa varallisuuteen ja tästä aiheutuva omaisuuden tasajako, oikeus perhe-eläkkeeseen sekä perintöoikeus toisen kuoltua. Avoliitossa näin ei asianlaita ole. Avoliitto on kyllä tosiasiallisesti avioliittoon rinnastuva asuinliitto, mutta avoliitto on juridisesti ottaen avoin liitto ilman keskinäisiä oikeuksia ja velvollisuuksia.  

Näin ollen ei ole mahdollista ottaa yksiviivaisesti kantaa toistuvasti esitettyyn avioliitto vai avoliitto? -kysymykseen. Avoliiton päätyttyä erilleen muuttoon tilanne on usein se, että toiselle avoliiton valitseminen avioliiton sijaan on edullinen ja toiselle osapuolelle vastaavasti epäedullinen ratkaisu. Näin on esimerkiksi silloin, kun toisen aviopuolison varallisuus on kumppanin omaisuutta huomattavasti suurempi ja kun suhde päättyy erilleen muuttoon. 

Lapsen osalta merkitystä ei ole sillä, ovatko hänen vanhempansa solmineet keskenään avioliiton vai ei. Niin avioliitossa kuin avoliitossa syntyneiden lasten asema on oikeudellisesti ottaen jokseenkin samanlainen. Lainsäätäjä ei enää tee eroa sen mukaan, onko kysymys avioliitossa tai sen ulkopuolella syntyneistä lapsista. Lapset ovat syntyperästään riippumatta oikeudellisesti yhdenvertaisessa asemassa.