Isyyden haltuunotto on yhtä suuri murros kuin äidiksi tuleminen, ja yhteisestä odotuksesta huolimatta vauva tulee todelliseksi isälle usein vasta synnyttyään. Parisuhde kannattelee sekä isiä että äitejä tässä herkässä vaiheessa. Toimiva parisuhde ja perhe-elämä ovat keskinäisessä riippuvuusuhteessa: perhe-elämän sujuminen edesauttaa äidin ja isän parisuhteen toimivuutta, mikä tukee vanhempien jaksamista. Toisaalta hyvinvoiva parisuhde helpottaa erityisesti miehen astumista isän rooliin ja aktivoi hänen osallistumistaan lastenhoitoon. Avio- tai avoero vastaavasti voi heikentää isän yhteyttä lapseen (Howes & Markman 1989; Belsky ym ).

Koti-isyys ja lasten elämään aktiivisesti osallistuva isyys ovat Suomessa verrattain nuori ilmiö. Moni tuore isä ei ole saanut lapsuudessaan mallia lempeästä ja huolehtivasta isästä, vaan aiemmin isien odotettiin toimivan etäämmältä. Isien sosiaaliset verkostot ovat lisäksi yhä nykyisinkin melko kapeat eivätkä verkostot äideistä poiketen välttämättä liity selkeästi lapsiin ja perheisiin. Vaatii hyvää itsetuntoa ottaa hoivaavan isän rooli tällaisista lähtökohdista huolimatta.

Isyyden arvon nostaminen sekä yhteiskunnallisella tasolla että käytännössä esimerkiksi neuvoloissa on tärkeää, jotta isät uskaltaisivat toteuttaa omannäköistään isyyttä. Kun isien osallisuudentunne kasvaa, se näkyy positiivisina kokemuksina perhe-elämästä ja parisuhteesta ja luo lisää hyvinvointia. Niinpä isiä voi kannustaa tulemaan neuvolaan puolison kanssa ja ilmankin. On tärkeä huomioida isien osaamista ja pärjäämistä, jotta he kokevat olevansa yhtä ensisijaisia lapsen hoitajia kuin äidit.

 

Riikka Riihonen, LT, lastenpsykiatriaan erikoistuva lääkäri

Minna Oulasmaa, pari- ja seksuaaliterapeutti, työnohjaaja, terveydenhoitaja

Suvi Laru, PsM, psykologi, psykoterapeutti, opettaja