Parisuhde on ainoa ihmissuhde, jossa on mahdollisuus saavuttaa yhteyden kokemus kaikilla elämänalueilla. Parisuhde tuottaa parhaimmillaan ilon ja onnen tunteita, turvallisuutta, vakautta, minäkuvan ja itsetuntemuksen lisääntymistä sekä luonnollisesti kokemusta rakkaudesta. Näköala hyvän suhteen ominaisuuksiin voi kuitenkin kaikessa kiireessä hukkua. Kun tarvotaan pikkulapsiajan arkista suota, kumppanit voivat ihmetellä, mihin toisessa aikanaan edes ihastuivat. Moni vanhemmista voi ajatella, että ”kellään muulla ei ole tällaista” ja että elämä olisi mahdollisesti onnellisempaa eron jälkeen. Parisuhdepulmien kanssa painivilta perheiltä puuttuu usein tärkeää tietoa parisuhteen normaalista kehityskaaresta. 

Symbioosivaihe on onnen huumaa

Useimmat parisuhteet alkavat ihastumisella ja rakastumisella. Rakastunut ihminen saa iloa ja voimaa pelkästään siitä, että voi ajatella rakastaan. Hän näkee ihastuksensa kohteen täydellisenä. Pariskunta kokee tarvetta olla yhdessä ja tuntee läheisyyttä ja iloa toisen kanssa puuhastelusta ja keskusteluista. Tätä kutsutaan symbioosivaiheeksi. Symbioosivaiheen tunteet lähenevät niitä kokemuksia, joita äidin ja vauvan välisessä vuorovaikutuksessa parhaimmillaan syntyy.

Symbioosivaihe ei kestä ikuisesti. Muutaman vuoden seurustelun jälkeen alkaa itsenäistymisvaihe eli eriytymisvaihe. Sen aikana pariskunta huomaa, ettei kumppani samanlainen kuin kuvitelma hänestä. Pari hakee yhdessä olemisen ja erillisyyden rajoja osittain konfliktien kautta. Toisessa nähdään aiempaa enemmän huonoja puolia ja vähemmän hyviä puolia.

Itsenäistymisvaihe haastaa parisuhteen

Itsenäistymisvaiheessa valitettavan monet parit päätyvät eroon. Oman tilan ottaminen parisuhteen sisällä koetaan liian vaikeaksi ja lopulta itsenäistytään ulos parisuhteesta.

Itsenäistymisvaiheessa riitoja voi tuntua syntyvän näennäisesti pienistä asioista. Pahimmillaan voidaan joutua jumiutuneeseen suhteeseen, jota hallitsee jatkuva keskinäinen taistelu. Ristiriidat voivat syntyä näennäisesti hyvinkin pienistä asioista, mutta niiden alla lymyää merkityksiä, joita pariskunnat eivät aina huomaa. Pienetkin arkiset tekemiset tai tekemättä jättämiset voivat tarkoittaa toiselle kokemusta puolison välinpitämättömyydestä ja omasta arvottomuudesta. Jos taisteluvaiheesta ei löydetä tietä eteenpäin, lopputuloksena voi olla eläminen jatkuvassa tyytymättömyyden ja katkeruuden ilmapiirissä tai eroaminen.

Itsenäistymisvaiheesta selviäminen näkyy siten, että sitoutuminen parisuhteeseen syvenee. Sen edellytyksenä on, että suhteeseen syntyy riittävää vastavuoroisuutta, että molemmat tunnustavat toistensa arvon, että molemmat voivat ilmaista tunteitaan ja tarpeitaan, ja että nämä tunteet ja tarpeet tulevat vastaanotetuiksi ja ymmärretyiksi.

On luonnollista, että erilaiset elämäntapahtumat vaikuttavat parisuhteeseen. Ehkä onkin niin, että ainoa pysyvä asia parisuhteessa on jatkuva muutos, joka voi olla vähittäistä ja lempeää mutta joskus myös repivää ja koettelevaa.

Kumppanuusvaihe

Kun parisuhde selviää haastavasta itsenäistymisvaiheesta, pari siirtyy kumppanuusvaiheeseen. Kumppanuusvaihetta kuvastaa, että parin rakkaus on vahvistunut. Vaikka tunteiden hehku ja intohimo ovat ehkä hieman laimentuneet matkan varrella, rakkauden kokemus sinänsä on syvempää ja täyteläisempää. Yhteinen elämä on yhdistänyt paria ja hionut molempien särmiä.

Kumppanuusvaiheessa molemmilla on tilaa ja mahdollisuus olla oma itsensä. Suhteessa on kaksi omin jaloin seisovaa aikuista, jotka kantavat oman osansa parisuhteen hyvinvoinnin vastuusta. Kumppanuusvaiheessakaan kaikki ristiriidat eivät silti ole hävinneet. Tulee hyviä ja huonoja kausia, eikä riitojakaan voi välttää. Pari on kuitenkin yleensä löytänyt oman tavan käsitellä konflikteja ja tietää, että osa ristiriidoista on hyväksyttävä niin sanotusti ikuisiksi riidanaiheiksi. Luottamus parisuhteen kestävyyteen on kasvanut puolisoiden mielissä.

Vaikka parisuhde olisi jatkunut vuosia ja vuosikymmeniä, puolisoiden olisi edelleen tärkeä ylläpitää hyvää yhteyttä toisiinsa. Jos parisuhteen unohtaa, se saattaa päästä näivettymään ja kuihtumaan. ”Vanhojenkin parien” kannattaa säännöllisesti pysähtyä kumppanin ääreen ja kertoa kumppanilleen niin kevyistä aiheista kuin unelmistaankin. Yhteiset hyvät hetket ovat tärkeitä ja tuovat puolisoita arjen kiireissä lähemmäs toisiaan.

 

Riikka Riihonen, LT, lastenpsykiatriaan erikoistuva lääkäri

Minna Oulasmaa, pari- ja seksuaaliterapeutti, työnohjaaja, terveydenhoitaja

Suvi Laru, PsM, psykologi, psykoterapeutti, opettaja