Takertuvasti kiintyneillä on kielteinen käsitys itsestä ja myönteinen käsitys toisista. Kielteinen käsitys itsestä ilmenee oman itsen väheksymisenä, oman rakastettavuuden, oman arvon ja omien kykyjen vähättelynä ja omien toiveiden ja tarpeiden mitätöintinä. Yksin joutuminen merkitsee takertuvasti kiintyneille ahdistuneisuutta a psyykkisen hyvinvoinnin laskua. He voivat rakastua usein, olla hyvin mustasukkaisia, voivat paljastaa itsensä liian helposti ja varhain, ja näkevät kumppaninsa epävakaisina.

Takertuva aikuinen on oppinut syyttämään itseään rakkauden puutteesta ja hän on jatkuvasti huolissaan siitä, välittääkö puoliso hänestä. Hän yrittää kaikin tavoin esimerkiksi miellyttämällä, vaatimalla, vihanpurkauksilla tai takertumisella vaikuttaa siihen, että saisi rakkaudentarpeensa tyydytetyksi suhteessa. Mikulincerin (2002) mukaan takertuvasti kiinnittyneille on tärkeintä suhteessa turvallisuuden lisääminen. Pyrkimys turvallisuuden lisäämiseen suhteessa voi tapahtua tavalla, joka ei vie suhdetta toivottuun suuntaan.

Takertuvan kiintymystyylille on ominaista pakonomainen tarvitsevuus ja traumaattisten kokemusten toistaminen. Takertunut on kiinni lapsuuden kokemuksissaan eikä pääse niistä irti ja hän joko hyväksyy passiivisesti silloisen tilanteen tai taistelee vieläkin sitä vastaan.