1. Kiintymyssuhde on sisäinen motivoiva voima

Yhteyden luominen ja ylläpitäminen itselle merkittäviin ihmisiin on ihmiselämän sisäinen, ensisijainen motivoiva voima. Harlowin apinakokeissa apinalapset kiintyivät keinopehmoemoon, eivät ruokaa antavaan rautalankaemoon. Meidän kulttuurissamme riippuvuus on patologisoitu, vaikka se on olennainen osa ihmisenä olemista, eikä lapsuuteen liittyvä piirre, josta pitää kasvaa irti.

2. Turvallinen riippuvuus mahdollistaa autonomian

Ei ole olemassa täydellistä riippumattomuutta toisista tai ”yliriippuvuutta”. On ainoastaan toimivaa riippuvuutta tai toimimatonta riippuvuutta. Turvallinen riippuvuus synnyttää autonomian ja itseluottamuksen. Turvallinen riippuvuus ja autonomia ovat kolikon kaksi puolta, eivät toistensa vastakohtia. Mitä turvallisemmin olemme yhteydessä itselle tärkeisiin ihmisiin, sitä eriytyneempiä ja autonomisempia ihmisiä voimme olla. Monesti joidenkin ns. riippuvuuksien hoidossa lähdetään virheellisesti ohjaamaan asiakasta tai potilasta kohti erillisyyttä ja autonomiaa, vaikkei hän ole voinut luoda vielä yhteyttä ja läheisyyttä niihin ihmisiin, jotka voisivat toimia kiintymyssuhteen kohteina. Nuori anoreksiaa sairastava tyttö sanoo itsenäistymistä vaativalle äidilleen: ”Enhän minä voi lähteä itsenäistymään sinusta, kun en ole koskaan saanut edes yhteyttä sinuun.” Irrottautua voi vain henkilöstä, johon on ensin saanut yhteyden ja läheisyyden.

3. Kiintymyssuhde tarjoaa turvasataman

Läheinen suhde on sisäinen eloonjäämismekanismi. Kiintymyksen kohteiden (yleensä vanhemmat, lapset, puoliso ja rakastettu) läsnäolo tuo turvallisuutta ja tyynnyttää. Jos kiintymyksen kohteet eivät ole saatavilla, seurauksena voi olla ahdistuneisuus ja hätääntyminen. Toimiva kiintymyssuhde luo turvasataman, joka suojaa stressin ja epävarmuuden vaikutuksilta ja antaa hyvän ympäristön persoonallisuuden jatkuvalle kehitykselle.

4. Kiintymyssuhde tarjoaa perustan

Turvallinen kiintymyssuhde tarjoaa turvallisen perustan, josta käsin yksilö voi tutkia maailmaansa ja sopeutua ympäristöönsä. Tällainen perusta rohkaisee tutkimaan ympäristöä ja olemaan avoin uudelle tiedolle. Se edistää riskin ottamiseen tarvittavaa luottamusta, oppimista ja jatkuvasti uudelleen määrittää käsitystä itsestä ja maailmasta. Jos tällainen turvallinen perusta puuttuu, uhkana on kehityksen jumiutuminen ja ihmisen moniulotteisuuden kaventuminen, tuloksena voi olla korostetun yksiulotteinen ihminen.

5. Lähestyttävyys ja vastaaminen rakentavat kiintymyssiteen

Turvallinen kiintymysside rakentuu tunnetasolla saatavilla olemisesta ja tunnetasolla vastaamisesta. Olennaista on tunnetason sitoutuminen toiseen. Kiintymyssuhteen näkökulmasta mikä tahansa reagointi (vaikkapa vihamielinen) on parempi kuin reagoimattomuus. Jos tunnesitoutuminen ja tunnetasolla vastaaminen puuttuu, kiintymyksen kohteen sanoma on: ”Se mitä sanot, ei merkitse minulle mitään, välillämme ei ole yhteyttä”.

6. Pelko ja epävarmuus aktivoivat kiintymyssuhteen tarpeen

Kun yksilö kokee uhkaa elämässään – se voi olla jokin traumaattinen tapahtuma, sairastuminen, tai kiintymyssuhteen turvallisuuteen kohdistuva loukkaus, esimerkiksi uskottomuus – ahdistuneisuus kasvaa ja kiintymykseen liittyvät turvallisuuden ja tyynnyttämisen tarpeet lisääntyvät. Prosessi aktivoi kiintymyskäyttäytymistä, esimerkiksi läheisyyden ja kontaktin hakemista. Läheisyys kiintymyskohteeseen on ihmisen sisään rakennettu tunne-elämää säätelevä mekanismi.

7. Eroahdistuksen vaiheet ovat ennustettavia

Jos kiintymiskäyttäytyminen epäonnistuu tyynnyttävän yhteyden luomisessa ja tyynnyttävän vastauksen herättämisessä toisessa, prosessi etenee tiettyjen vaiheiden kautta:

Masennus on luonnollinen seuraamus yhteyden menettämisestä kiintymyksen kohteeseen. John Bowlby (1973) erottaa vielä toisistaan toivon suuttumuksen ja epätoivon tuhoavan ja pakottavan suuttumuksen. Toivon suuttumusta on lapsen huuto: ”Äiti, missä sinä olet?”, kun hän kaupassa on joutunut eroon vanhemmistaan. Epätoivon suuttumusta edustaa erotilanteessa jätetyn kumppanin tuhoava raivo: ”Minä saan sinut vielä reagoimaan haluamallani tavalla” tai ”Tämän sinä saat vielä maksaa”, tai ”Jos minä en saa sinua, kukaan muukaan ei saa…”

  • Suuttumus ja vastustaminen
  • Takertuminen ja pyrkimys yhteyden luomiseen
  • Masennus ja epätoivo
  • Luopuminen kiintymyksen kohteesta.

8. Kaksisuuntainen selviämistapa turvattoman kiintymyksen uhatessa

Kun kysyn: ”Voinko olla riippuvainen sinusta, oletko saatavilla silloin, kun tarvitsen sinua?”, ja saan kielteisen vastauksen ja yhteys kiintymyksen kohteeseen näyttää uhatulta, voin reagoida tähän ahdistumalla tai välttämisellä. Kun kiintymyssuhde koetaan uhatuksi, kiintymyskäyttäytyminen voi mennä ”ylikierroksille”. Ahdistus voi johtaa pyrkimyksiin kaikin keinoin saada yhteys kiintymyksen kohteeseen, ahdistuneeseen takertumiseen ja jopa aggressiiviseen, kun pyrin saamaan toisen riippuvuuden kohteeksi ja saatavilla olevaksi.

Reagoinnin toinen ääripää on vetäytyä tunnetasolla erityisesti silloin, kun toinen ei näytä enää olevan saatavilla kiintymyksen kohteena. Silloin torjun oman tarvitsevuuteni ja keskityn suorittamiseen ja tekemisiin ja rajoitan tai vältän ahdistavaa tunnesitoutumista kiintymyshahmoon. Nämä kaksi strategiaa, ahdistunut takertuminen tai jäädytetty välttäminen voivat kehittyä opituksi sitoutumisen tyyleiksi suhteessa läheisiin ja tärkeisiin ihmisiin.

9. Kiintymiskäyttäytymiseen sisältyvät työskentelymallit itsestä ja toisista

Kiintymysstrategiat heijastelevat tunteiden kanssa toimeen tulemisen prosesseja ja toimintatapoja. Kiintymyssuhdeteoriassa lähdetään ajatuksesta, että varhaisista lapsuuden kiintymyssuhteista kehittyy yksilön sisäinen työskentelymalli, joka ohjaa yksilön aikuiskiintymyssuhteen muodostumista. Turvalliselle kiintymiselle on ominaista sisäinen työskentelymalli, jossa ihminen näkee itsensä rakastamisen ja huolenpidon arvoisena, luottavaisena ja pätevänä. Mallin sisältämä kuva toisista hahmottaa toiset luottamuksen arvoisina ja tunnetasolla saatavissa olevina.

Nämä mallit itsestä ja toisista ovat syntyneet miljoonissa vuorovaikutustilanteissa muiden ihmisten kanssa ja niistä syntyvät odotukset siitä, miten toiset suhtautuvat omaan itseen uusissa suhteissa. Niihin sisältyy tavoitteita, uskomuksia ja strategioita ja ne ovat kiinteästi yhteydessä tunteisiin. Sisäiset työskentelymallit muotoutuvat, tarkentuvat ja niitä ylläpidetään ja muutetaan tunnekommunikaation avulla. Yhtä mahdollisuutta sisäisten työskentelymallien muuttamiseen edustaa pariterapia tai psykoterapia yleensäkin.

9. Eristäminen ja menetys ovat sisäsyntyisesti traumatisoivia

Kiintymyssuhdeteoria on traumateoria. Sen mukaan trauma merkitsee puutetta, menetystä, sitä, että meidät hylkäävät ne, joita tarvitsisimme eniten. Post-traumaattisessa stressitilanteessa uhri ei voi käyttää kiintymyssuhteitaan ahdistuksen lievittämiseen ja paranemiseen, koska aikaisemmat ihmissuhdeloukkaukset aktivoituvat ja sekoittuvat heillä nykysuhteeseen. Esimerkiksi lapsen seksuaalisen hyväksikäytön uhrille ei turvallisen kiintymyksen vastalääkettä useimmiten ole saavutettavissa ja trauman vaikutukset säilyvät tai vahvistuvat. Uhrin kokemusmaailmaan jää häviämätön muisto ihmissuhteessa koetusta inhimillisen yhteyden loukkauksesta, joka mielen tasolla on yhä uudelleen koettavissa yhtä selvänä kuin jos se olisi juuri äsken tapahtunut.