Viime vuosina on kehitetty muitakin erityisesti pariterapeuttiseen työskentelyyn soveltuvia malleja. Yksi niistä on Imagoterapia (Imago relationship therapy), joka on Harville Hendrixin näkemysten pohjalta vähitellen muokattu selkeäksi työskentelymalliksi. Työskentelyn perusta on niissä ajatuksissa, jotka Hendrix esittelee Suomessakin melko tunnetussa kirjassaan: ”Kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu” (Hendrix, 1995).

Terapiatyöskentelystä ja sen perustana olevista teoreettisista näkemyksistä on saatu yhtenäinen esitys 1990-luvun lopulla (Brown,1999). Imago viittaa siihen koostettuun kuvaan, joka meillä on sisäistettynä menneisyytemme hoivaajien positiivisista ja negatiivisista piirteistä. Imagoterapiassa katsotaan, että puolisonvalintamme kohdistuu ensisijaisesti ns. imagopartnereihin, ts. ihmisiin, jotka vastaavat imagon sisäistyksiä. Tällaisesta parinvalinnasta seuraa se, että parisuhteessa toistuu ennen pitkää lapsuuden draama. Samalla se kuitenkin mahdollistaa myös uudenlaisen ratkaisun tuohon vanhaan tarinaan.

Imagoterapiassa katsotaan, että paraneminen voi tapahtua vain sellaisen suhteen puitteissa, joka on samanlainen kuin se, missä alkuperäinen haavoittuminen tapahtui. Imagoterapia integroi aineksia systeemisestä, psykodynaamisesta, behavioraalisesta ja rogersilaisesta terapiatraditiosta. Imagoterapiassa suhde nähdään ihmisyyden peruselementtinä. Suhde on ensisijainen tekijä itsen muovautumisessa ja niin myös vaurioitumisessa, mutta myös parantavassa muutoksessa. Parisuhdekonfliktissa on kyse siitä, että parin välinen yhteys on katkennut ja terapiassa se pyritään palauttamaan ja vakiinnuttamaan.

Imagoterapian työskentely tapahtuu paridialogin puitteissa, jossa paria opetetaan strukturoidusti keskustelemaan toistensa kanssa niin, että kumpikin kokee tilanteen turvallisena ja tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi. Imagoterapiassa katsotaan, että puolisot ovat parhaita terapeutteja toisilleen. Niinpä terapeutin tehtävä on sivusta seurata ja ohjata paridialogiprosessia niin, että se täyttää yllä mainitut ehdot ja tarvittaessa käynnistää ns. syventäviä dialogeja, esimerkiksi lapsuuden aikaisten suhdekokemusten heijastusvaikutusten tutkimiseksi nykysuhteen kannalta. Terapiatilanteen turvallisuutta korostetaan sen vuoksi, että turvallisuuden kautta pariskunnalle tulisi mahdolliseksi luopua defensiivisistä tavoistaan olla suhteissa ja näin luoda tilaa uudelle (Hendrix, 1999).

Imagoterapian tehokkuudesta ei tiettävästi vielä ole olemassa edustavaa tutkimustietoa.