Toinen, nyttemmin jo useissa tutkimuksissa tehokkaaksi ja toimivaksi todennettu pariterapiamenetelmä, on tunnekeskeinen pariterapia (emotionally focused couple therapy, EFT). Sen kehittelyn aloittivat kanadalaiset Leslie S. Greenberg ja Susan M. Johnson 1980-luvulla ja sen kehittelystä on viime vuosina vastannut ennen kaikkea Susan Johnson.

Tunnekeskeinen pariterapia pitää nimensä mukaisesti tunteita keskeisenä elementtinä parisuhdevaikeuksia hoidettaessa (Johnson, 1996). Kyseessä ei kuitenkaan ole tunteiden tuulettamisen hyödyllisyyteen uskova menetelmä. Tunteet nähdään tärkeinä parisuhteen vuorovaikutuksen määrittäjinä ja heijasteina. Niitä tutkimalla, kohtaamalla ja laajentamalla voidaan saada muutosta aikaan. Olennaista tunnekeskeisessä pariterapiassa on se, että puolisoita pyritään auttamaan prosessoimaan emotionaalisia reagointitapojaan niin, että he voisivat olla uudella ja tyydyttävämmällä tavalla vuorovaikutuksessa keskenään.

Tunnekeskeisessä pariterapiassa yhdistyy kahden terapiatradition menetelmiä. Yksilön sisäisten tilojen ja prosessien työstämisessä on paljon vaikutteita eksperientaalisesta, kokemuksellisesta terapiatraditiosta, ja puolisoiden välisen tapahtumisen työstäminen on saanut aineksia puolestaan systeemisen tradition puolelta.

Tunnekeskeisen pariterapian teoreettiseksi pohjaksi on selkeästi vahvistunut kiintymyssuhdeteoria, jonka mukaan parisuhdevaikeuksien nähdään ilmaisevan kiintymyssuhteen epävarmuutta (Johnson, 1999). Kiintymyssuhdetarpeita ei nähdä ongelmana, ja riippuvuustarpeita läheisistä pidetään normaaleina ihmisyyteen kuuluvina. Ongelmiksi sen sijaan muodostuvat defensiiviset, rajoittuneet tavat käsitellä kiintymyssuhteen haasteita. EFT-työskentelyn päämääränä on käsitellä tilannetta pariskunnan kanssa niin, että he ensinnäkin pääsisivät paremmin perille keskinäisestä negatiivisesta vuorovaikutuskehästään ja siitä, mikä kummankin toiminnan vaikutus ja vastuu sen ylläpitämisestä on. Sen jälkeen pyritään siihen, että tavoitettaisiin negatiivisen kehän taustalla olevat kiintymyssuhdetuntemukset ja –tarpeet, jotta päästäisiin defensiivisten, ns. sekundaaritunteiden hallitsevuudesta vuorovaikutustilanteissa ennemminkin ns. primaaritunteiden vallitsevuuteen. EFT-työskentelyssä pyritään intensiiviseen tunteiden tässä-ja-nyt –kokemiseen istunnon aikana. Tunteista ei siis puhuta ikään kuin vierestä, vaan tunnekokemuksia vahvasti ja elävästi istunnossa kokien. Myös uudenlaisen vuorovaikutuksen ensiaskeleet otetaan terapian puitteissa. Susan Johnson on todennut, että ellei uusi muutos toteudu ensin istunnossa, se ei toteudu ollenkaan.

Tunnekeskeinen pariterapia on suunniteltu toteutettavaksi 8–20 istunnossa. Se on erittäin selkeä, yhdeksään askeleeseen jaoteltu työskentelymenetelmä, jonka kuvauksessa on myös selkeästi eritelty ja esitelty työskentelyssä käytettävät eri interventiotyypit (Johnson, 1996). Vastikään on ilmestynyt laajahko kirja, jonka avulla tunnekeskeisen työskentelyn taitoja on mahdollista opetella (Johnson et.al., 2005). Menetelmästä on myös saatavilla useita työskentelyn perusteita ja tapausesimerkkejä sisältäviä DVD:tä.

Tunnekeskeista pariterapiaa koskevissa tutkimuksissa on todettu, että hoidon päättyessä 70–73 prosenttia pareista ei enää koe olevansa parisuhdevaikeuksissa (Johnson et al., 2000). On myös näyttöä yhdestä kaksivuotisesta tutkimuksesta siitä, että tulokset olisivat pysyviä. Tutkimusten mukaan hoitojen menestyksellisyys ei näyttäisi olevan riippuvainen hoitoon tulevan parin parisuhdeongelmien vaikeusasteesta. Tunnekeskeisen pariterapian on todettu toimivan paremmin yli 35-vuotiaille pariskunnille ja sopivan myös alhaisen koulutus- tai tulotason pareille. Se sopii myös pareille, joissa puoliso kuvaa miestään huonosti itseään ilmaisevaksi tai jotka ovat parisuhdeasetelmaltaan ns. traditionaalisia (Johnson et al., 1997 ja Johnson, 2003).