Pariterapian alalla on viimeisen 20 vuoden aikana tapahtunut voimallinen vallankumous (Johnson, 2003). Tämä vallankumous on merkinnyt muutosta mekanistisesta, taitojen harjoittamiseen tähtäävistä tekniikoista (lähtökohtanaan usein yksilö- tai perhemallit) tunteisiin ja kiintymyssuhteeseen perustuvaan teoriaan. Näissä uusissa terapiamalleissa tiedostetaan se, että parit menevät tavallisesti yhteen tunnesyistä ja myös useimmiten eroavat tunnesyiden takia (Woolley & Johnson, 2005).

Tämän vallankumouksen eturintamassa on tunnekeskeinen pariterapia (EFT eli Emotionally Focused Couples Therapy) (Johnson, 2004). Tunnekeskeinen pariterapia on kiintymyssuhdeteoriaan perustuva terapiamuoto, jossa yhdistyy eksperientaalisen, systeemisen ja yksilökeskeisen terapian voima saada aikaan vahva keskinäinen kiintymys. Muutos tunnekeskeisessä pariterapiassa tapahtuu keskinäisessä suhteessa olemisen asemien ja mallien muutoksen kautta.

Terapian tuloksena suhde voidaan määritellä uudelleen turvalliseksi ja kestäväksi. Tunnekeskeisten terapioiden tulosten meta-analyysi osoittaa, että 90 prosentilla parisuhteet paranevat ja yli 70 prosenttia pareista toipuu parisuhdekriiseistä (Johnson, Hunsley, Greenberg & Schindler, 1999). Pitkittäistutkimukset kertovat, että useimmat parit säilyttävät saavutetun hyvän suhteen tai suhde paranee edelleen terapian jälkeen (Cloutier, Manion, Walker & Johnson, 2002).

Rakkaus ja parisuhdekriisi

 

Kun pari menee yhteen, he kertovat toisilleen, mitkä asiat ovat heille tärkeitä; mitä he toivovat ja mistä he unelmoivat. Tämä tapahtuu yleensä vähitellen, kun kumpikin ottaa riskin jakaa toisen kanssa syvimpiä salaisuuksiaan ja toiveitaan. Jos kumppani vastaa tähän kiinnostuneena ja huolehtivana, keskinäinen läheisyyden tunne lisääntyy. Jakaminen, hyväksytyksi tulemisen tunne, lähestyminen ja toisen tarpeisiin vastaaminen antavat mahdollisuuden keskinäisen rakkauden ja suhteen turvallisuuden kasvamiselle. Ne myös luovat perustan syvälle, voimakkaalle kiintymykselle.

Väärinymmärrykset, pienet pettymykset ja loukkaantumisen tunteet kuuluvat tavalliseen elämään. Kaikilla pareilla on ajoittain jännitteitä tai ristiriitoja suhteessaan. Erityisen vaikeita aikoja koetaan, kun pari sopeutuu elämään yhdessä, vauvan odotusaikana, lasten kanssa sekä elämän haasteissa ja suruissa. Tällöin parit ajautuvat usein negatiivisiin vuorovaikutusmalleihin, mikä tekee turvallisen yhteyden hyvin vaikeaksi.

Turvallisessa suhteessa toisen loukatessa kumppaniaan, pari reagoi tehokkaalla tavalla korjaten, antaen anteeksi ja rakentaen uudelleen hyvän keskinäisen yhteyden (Gottman, 1999). Vaikeuksiin joutuneessa liitossa kumpikaan ei ota riskiä lähestyäkseen toista ja palauttaakseen hyvän keskinäisen yhteyden. Sen sijaan pari lopettaa henkilökohtaisten, omien sisimpien ajatustensa keskinäisen jakamisen.

Sen sijaan että pari korjaisi tilanteen ja ottaisi riskin lähestyä toista uudelleen, he alkavat suojata itseään loukkauksilta vetäytymällä, välttäen läheisyyttä tai riitaa aiheuttavia aiheita. He tulevat vähitellen kriittisiksi tai moittiviksi. Negatiivinen kokemus suhteesta aiheuttaa sen, että he alkavat kiinnittää huomion kumppanin negatiivisiin puoliin tai käyttäytymiseen siinä määrin, että kielteiset huomion ja kokemuksen määrä ylittää myönteiset vihjeet, muistot ja kokemukset suhteesta (Gottman, 1999).

Tämä voi johtaa suhteessa voimakkaaseen, kielteiseen ja mukaansa imevään kierteiseen. Jos suhde jää tähän tilaan, tämä negatiivinen kierre aiheuttaa suhteessa paljon stressiä sekä vähentää läheisyyttä, keskinäistä ymmärrystä ja empatiaa sekä suhteen turvallisuutta. Tällaiset negatiiviset toimintamallit voivat tuhota suhteen (Gottman, 1999).

Kiintymyssuhdeteoria perustuu turvallisen yhteyden tarpeelle

 

Kiintymyssuhdeteoria (Bowlby, 1988) ei keskity pelkästään suhteen perustana olevaan keskinäiseen kiintymykseen, vaan kaikkien ihmisten välttämättömään tarpeeseen luoda turvallinen yhteys toisiin ihmisiin. Tämä ihmisen turvallisen yhteyden tarve on yksi syy sille, että sosiaalinen tuki on vahvasti yhteydessä hyvään mielenterveyteen. Lisäksi on syy sille, miksi täydellinen eristäminen on yksi kidutuksen yleismaailmallinen muoto –me tarvitsemme ehdottomasti turvallisen yhteyden toisiin ihmisiin (Johnson, 2002).

Kiintymyssuhdeteoria lähtökohtanaan EFT-terapeutit kohdistavat työskentelyn lähestyttävyyteen ja vastaamiseen tavoitteenaan luoda parin välille turvallinen ja kestävä suhde (Johnson, 2004). Parit, jotka tuntevat olevansa syvästi hyväksyttyjä, yhteydessä toiseen ja arvostettuja, ovat useimmiten hyviä kommunikoinnissaan ja vuorovaikutuksessaan. Pareilla, jotka ovat suhteessa peloissaan, yksinäisiä, loukattuja tai vihaisia, on vaikeuksia kommunikoinnissaan riippumatta siitä, kuinka paljon taitoja he ovat oppineet.

Kiintymyssuhdeteoria auttaa meitä ymmärtämään turvallisen yhteyden merkityksen ja antaa meille tietoa siitä, kuinka turvallinen yhteys on saavutettavissa. Se auttaa meitä myös työstämään haavoja ja traumoja, joita ihmiset ovat kokeneet (Johnson, 2002).

Suhteen uudelleen rakentaminen

 

Tunnekeskeisessä pariterapiassa on kolme vaihetta: kielteisen kehän pysäyttäminen, yhteyden uudelleen luominen ja suhteen vakiinnuttaminen.

Ensimmäisessä vaiheessa tunnekeskeinen terapeutti työskentelee tehdäkseen näkyväksi parin kielteisen kehän, joka tekee turvallisen ja luotettavan suhteen mahdottomaksi. Varsin tyypillisesti kehä sisältää jonkinlaisen takaa-ajaja/vetäytyjä tai moittija/välttelijä –mallin, vaikkakin mallissa saattaa olla monenlaista vaihtelua, mitkä tulevat esiin eri tavoin suhteen eri vaiheissa. Toinen voi olla lähestyjän osassa tunnetasolla, mutta välttelijän asemassa suhteessa seksuaalisuuteen. Jotkut parit vaihtelevat asemiaan ollen välillä takaa-ajajia, välillä taas pakenijoita.

Tunnekeskeinen terapeutti työskentelee nähdäkseen kielteisen kehän toiminnassa, tehden tätä näkyväksi myös parille. Terapeutti työskentelee ja lähestyy käyttäytymisen takana olevia tunteita. Hän auttaa paria näkemään ja kokemaan kielteisen kehän, johon molemmat myötävaikuttavat ja jonka haavoittamia molemmat ovat. Tämän kehän tunnistaminen auttaa paria siirtymään pois negatiiviselta kehältä ja yhdistämään voimansa kehän muuttamiseksi.

Uudelleen yhdistämisen vaiheessa terapeutti työskentelee lähestyäkseen, määritelläkseen ja edistääkseen haavoittavimpien kiintymystarpeiden keskinäistä jakamista –niiden tarpeiden, joiden kohtaamattomuus oli kielteisen mallin takana oleva voima. Esimerkiksi kriittisen ja syyttelevän kumppanin suuttumuksen takana on usein yksinäisyys ja syvä hylätyksi tulemisen pelko.

Terapeutti työskentelee saadakseen molemmat kumppanit jakamaan nämä tunteet, ensin terapeutin kanssa ja sitten suoraan oman kumppanin kanssa. Tämä auttaa paria siirtymään pois toisen näkemisestä vihamielisenä tai välinpitämättömänä ja näkemään toisen peloissaan olevana, loukkaantuneena, lohdutusta ja keskinäistä yhteyttä tarvitsevana. Toisin sanoen tämä auttaa paria näkemään toisensa turvallisesti lähestyttävinä.

Tässä vaiheessa terapeutti työskentelee myös auttaakseen vetäytynyttä kumppania avautumaan ja sitoutumaan uudelleen tunnetasolla kumppaniin. Samoin terapeutti auttaa takaa-ajavaa, syyttävää kumppania pehmentymään ja hakemaan yhteyttä toiseen tavalla, jonka tämä tuntee turvallisena (Bradley & Furrow, 2004). Parit kokevat tällöin vahvan sitoutumisen, joka vie paria kohti toiseen asteen muutosta –perustavaa muutosta asemissa ja tunnetasolla parisuhteen kehällä.

Viimeisessä vaiheessa, kun kumppanit ovat turvallisesti yhteydessä toisiinsa ja sitoutuneita, tunnekeskeinen terapeutti työskentelee vakiinnuttaakseen muutokset. Jos parilla on ratkaisemattomia ongelmia, terapeutti auttaa parin hakiessa niihin ratkaisua. Terapeutti auttaa paria myös kehittämään sellaisia keskinäisen yhteyden ylläpitämisen tapoja, joihin usein sisältyy keskinäiseen kiintymykseen liittyviä rituaaleja ja traditioita.

Tapausesimerkki negatiivisesta kehästä

 

Jose ja Maria olivat ajautuneet negatiiviseen kierteeseen. Jose arvosteli usein Mariaa ylipainosta ja Maria joko puolusteli itseään tai sulkeutui, keskittyen uraansa ja heidän kolmeen lapseensa.

Useiden istuntojen jälkeen he huomasivat, että heidän parisuhteensa oli joutunut kielteiselle kehälle, joka pohjalla olivat Josen hylätyksi tulemisen pelko ja Marian riittämättömyyden pelko. Nämä saivat voimansa Josen kriittisestä, moittivasta takaa-ajamisesta ja Marian yrityksestä puolustautua ja suojella itseään vetäytymällä. Molemmat työskentelivät aktiivisesti muuttaakseen keskinäisen vuorovaikutuksen mallin, josta oli tullut heidän yhteinen vihollisensa.

Kun he siirtyivät uudelleen yhdistymisen vaiheeseen, Maria alkoi sitoutua suhteeseen uudelleen ja kertoi, kuinka pahalta Josen häneen suuntaama kritiikki oli tuntunut. Maria ilmaisi myös tunteensa ja pelkonsa siitä, ettei olisi riittävän hyvä Joselle. Lempeästi mutta päättäväisesti Maria pyysi Josea lopettamaan kritisoinnin ja kertoi, että haluaisi läheisemmän suhteen Josen kanssa. Jose kuuli tämän ja teki aktiivisesti töitä välttääkseen kritisoimasta Mariaa. Hän lopetti kokonaan Marian painosta huomauttelun. Jose ei kuitenkaan osannut sitoutua Mariaan tavalla, jonka Maria kokisi turvalliseksi.

Käännekohta suhteessa tapahtui kun Jose terapeutin avulla kertoi pehmeästi Marialle siitä, että hän pelkäsi tulevansa Marian hylkäämäksi ja kuinka hän kaipasi Marialta lohdutusta ja huolenpitoa. Jose pyysi Mariaa olemaan häntä varten. Toisin kuin aiemmin, Maria koki Josen nyt avoimena ja turvallisena. Hän pystyi vastamaan Joselle kertomalla, kuinka syvästi hän rakasti Josea ja kuinka paljon hän halusi tätä tukea. Tämä sitoutuminen antoi suhteelle uudenlaisen perustan.

Johtopäätökset

 

Tunnekeskeinen pariterapia (Emotionally Focused Couples Therapy) on tehokas, empiiriseen tietoon perustuva menetelmä, joka johtaa tunteiden ja kiintymyssuhteen vallankumoukselliseen yhdistämiseen pariterapiassa.

Sitä on käytetty parien terapiassa menestyksellisesti monenlaisten ongelmien hoitoon, kuten muun muassa kroonisten tautien, traumojen, kiintymyssuhdeloukkausten, masennuksen ja hyperseksuaalisuuden hoitamisessa (Cloutier et al. 2002, Dessaulles, Johnson & Denton 2003, Johnson 2002, Reid & Woolley 2006). Tunnekeskeisellä pariterapialla on selkeä malli, joka hoitomanuaalissa (Johnson 2004), työkirja (Johnson et al. 2005), opetusvideoita sekä menetelmään liittyvää koulutusta Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Aasiassa.

Suomennettu PhD Scott R. Woolleyn artikkelista The Revolution in Couples Therapy. Suomennus Keijo Markova.

 


Lähteet

 

Bowlby, J. 1988. A secure base. New York: Basic Books.

Bradley, B. & Furrow, J. 2004. Softenings - A process study. Journal of Marital and Family Therapy, 30(2), 233-246.

Dessaulles, A. & Johnson, S. M. & Denton, W. H. 2003. Emotion focused therapy for couples in the treatment of depression: A pilot study. American Journal of Family Therapy, 31, 345-353.

Gottman, J. M. 1999. The marriage clinic. New York: W. W. Norton.

 

Cloutier, P. R. & Manion, I. G. & Walker, G. J. & Johnson, S. M. 2002. Emotionally focused interventions for couples with chronically ill children: A 2 year follow-up. Journal of Marital and Family Therapy, 28 (4), 391-398.

Johnson, S. M. 2002. Emotionally focused couple therapy with trauma survivors: Strengthening attachment bonds. New York: Guilford Press.

Johnson, S. 2003. The revolution in couple therapy: A practitioner-scientist perspective. Journal of Marital and Family Therapy, 29, 365-384.

Johnson, S. M. 2004. The practice of emotionally focused marital therapy: Creating connection, 2nd Edition. New York: Brunner/Routledge.

Johnson, S. & Bradley, B. & Furrow, J. & Lee, A. & Palmer, G. & Tilley, D. & Woolley, S. R. 2005. Becoming an emotionally focused couples therapist: The workbook. New York: Brunner-Routledge.

Johnson, S. & Hunsley, J. & Greenberg, L., & Schindler, D. 1999. Emotionally focused couples therapy: Status & challenges. Clinical Psychology: Science & Practice, 6, 67-79.

Reid, R. & Woolley, S. R. 2006. Using Emotionally Focused Therapy for couples to resolve attachment ruptures created by hypersexual behavior. Journal of Sexual Addiction and Compulsivity, 13, 219-239.

Woolley, S. R. & Johnson, S. 2005. Creating Secure Connections: Emotionally Focused Couples Therapy. In Jay Lebow (Ed.), Handbook of clinical family therapy (pp.384-405). New York: John Wiley & Sons.