Traumaattisessa tilanteessa on tyypillistä, että turvallinen perusta ja turvasatama puuttuvat, mikä pitää yllä trauman vaikutusta ja se taas lisää suhteeseen sisältyvää stressiä. Tunteiden säätely on keskeinen tekijä traumaan sisältyvässä stressissä, mikä edellyttää pariterapeutilta valmiuksia työskennellä terapiassa tunteiden kanssa. Tunnekeskeisessä terapiassa käytetään kiintymyssuhdeteoriaa ihmissuhteiden karttana ja pariterapian vaiheita käytetään korjaavien kokemusten tuottamiseen. Tunnekeskeinen terapia ei auta ainoastaan paria parantamaan parisuhdettaan vaan pariterapiaa voidaan käyttää trauman hoitamiseen. Kun trauman aiheuttamat pelot työntyvät traumatisoidun henkilön mieleen, hänen ei tarvitse jäädä niiden kanssa yksin. Tunnekeskeisessä pariterapiassa mukana ollut ymmärtävä kumppani on hänen tukenaan.

Miten traumatisoitujen parien suhde eroaa ei-traumatisoitujen parien suhteesta?

1. Pari kokee enemmän stressiä ja on vahvojen negatiivisen tunteiden vallassa. Parille on tyypillistä etäisyyden, puolustautumisen ja epäluottamuksen kehä, mikä altistaa parin joutumista negatiivisen tunnekuohun valtaan.

2. Terapiaan tarvitaan mukaan psykoedukatiivinen osa. Ihmiset eivät tiedä välttämättä mitään trauman vaikutuksista, jolloin terapiassa on tarpeen kertoa niistä. Jos esimerkiksi sodasta palanneet miehet eivät kerro kokemistaan traumoista kumppaneilleen, kumpikin alkaa elää omaa erillistä elämänsä. Näin pyrkiessään suojelemaan kumppaniaan kokemiltaan kauheuksilta sodan kärsinyt osapuoli jää yksin oman traumansa kanssa – ja kumpikin alkaa elää omaa toisistaan erillistä elämää.

3. Traumatisoidun ihmisen psyykkiseen rakenteeseen kuuluu sisään rakennettuna lisääntynyt valmius erilaisten päihteiden käyttöön ja väkivaltaisuuteen.

4. Liittyminen terapeuttiin on altis särkymään, terapeutti joutuu kiinnittämään siihen erityistä huomiota traumatisoitujen ihmisten kanssa työskennellessään. Asiakkaan silmissä terapeutistakin voi helposti tulla loukkaaja tai hyväksikäyttäjä – traumatisoitu ihminen joutuu olemaan varuillaan ja tarkkailemaan terapeuttiaan huolellisesti.

5. On odotettavissa tunnemyrskyjä, terapeutin täytyy olla valmiina ottamaan niitä vastaan eikä hänen pidä luovuttaa näiden takia. Aina kun joudutaan kohtaamaan itselle kipeitä asioita, ilmassa liikkuu vahvoja tunteita.

6. Terapeutin tehtävänä on ottaa vastaan tunteita, tyynnyttää niitä, ja toisaalta tunnekeskeisessä terapiassa terapeutin tehtävänä on myös voimistaa niitä, jotta heikot tai piilotetut tunteet saadaan itselle ja toiselle näkyviin. Joskus terapiassa asiakkaalle tulee ”flashback”, jokin muisto aktivoituu kuin se olisi tapahtunut juuri sillä hetkellä. Terapeutin tehtävänä on käydä tällainen välähdys läpi turvallisesti siten, ettei siitä tule uudestaan traumatisoivaa kokemusta, vaan tilanteeseen saadaan uutta näkökulmaa kiintymyssuhdeteorian näkökulmasta.

7. Häpeä on voimakkaampi kuin positiiviset elementit. Terapeutin tehtävänä on auttaa kohtaamaan häpeä, kulkea mukana turvallisesti häpeässä. Häpeään saattaa sisältyä elementtejä ”olen huono ja arvoton, siksi minulle on käynyt pahoja asioita maailmassa, jollakin tavalla olen ansainnut ne”.

8. Terapian tavoite voi olla erilainen traumaparien osalta kuin ei-traumatisoiduilla pareilla. Esimerkiksi seksuaalisuuden osalta tavoitteet voivat olla rajoittuneempia. Riittävä tavoite voi olla se, että traumatisoitu henkilö kykenee jossain määrin toteuttamaan omaa seksuaalisuuttaan ihmissuhteessaan ilman että seksuaalisuusongelmat vievät parisuhteen ylipääsemättömiin ongelmiin. Yhtälailla tavoitteena on se, että kumppani oppii ymmärtämään trauman merkityksen traumatisoidulle osapuolelle. Näin seksuaalisia vaikeuksia ei nähdä kummankaan huonoutena tai pahansuopaisuutena, vaan parisuhteen kehällä esiinnousevina pulmina, joita voidaan pariterapiassa käsitellä.

9. Jos parilla on muuta terapiaa, on tarpeen tehdä heidän kanssaan asiakkaiden luvalla yhteistyötä, jotta kaikilla asiakkaiden kanssa työskentelevillä olisi jonkinlainen kokonaiskuva tilanteesta myös parisuhdenäkökulmasta. Toimimaton parisuhde voi olla yksi masennusta tai ahdistusta ylläpitävä tekijä.

Kiintymyssuhteen loukkaukset

Parisuhteessa tulee esiin, kuinka turvallinen kiintymyssuhde on. Kiintymyssuhdetraumassa on kyse siitä, että joku on loukannut tarvettamme olla hyvällä tavalla yhteydessä toiseen ihmiseen. Kyseessä on ihmisyhteyden loukkaus, mikä tuottaa suunnattoman määrän häpeää. Tämän häpeän ”todistajaksi” joutuu läheinen ihminen – ihminen, joka tuntee sinut.

Kiintymyssuhdetrauma: ”Kun tarvitsin sinua, sinä et ollut siellä. Minä makasin masentuneena lattialla ja aioin tappaa itseni. Sinä tulit, astuit ylitseni, käskit ryhdistäytyä ja sanoit meneväsi huoneeseesi soittamaan joitain puheluita. Päätin, että en tapa itseäni. Samalla päätin, etten koskaan turvaudu enää sinuun, ole sinun tukesi varassa.”

Kiintymyssuhdetraumassa on kyse toisen luottamuksen pettämisestä ja hylkäämisestä juuri sillä hetkellä, kun toinen erityisesti tarvitsisi tukea. Esimerkkinä voisi olla tilanne, jossa äiti tulee vauvan kanssa synnytyslaitokselta ja isä aloittaa samaan aikaan kolmen päivän kapakkakierroksen.

Trauma liittyy yleensä suhteeseen ja se määrittelee suhteen turvattomaksi: toiseen ei voi luottaa hädän tai tarvitsevuuden hetkellä.

Trauma aiheuttaa ylipääsemättömän esteen suhteen korjautumiselle. Olennaista muutosta suhteessa ei voi tapahtua ilman trauman kohtaamista.

Kyse ei ole siitä, mitä tapahtui eli trauman sisältö, vaan sen merkitys kiintymyssuhteelle: mitä tapahtunut merkitsee kiintymyssuhdetasolla trauman kokijalle.

Traumasta jää mieleen pysyvä jälki, joka voi aktivoitua vielä vuosikymmenien kuluttua kuin se olisi juuri tapahtunut. Ruumiissa aktivoituvat hetkessä juuri samat tuntemukset kuin varsinaisessa tilanteessa tapahtui. Trauma ei unohdu, aika ei paranna haavoja. Parantuminen tapahtuu ainoastaan trauman käsittelyn ja kohtaamisen kautta siten, että trauman merkitys kiintymyssuhdetasolla tulee ymmärretyksi.

Kiintymyssuhdetrauman hoitaminen

1. Kerrotaan, miten kiintymyssuhteen loukkaaminen tapahtui ja kerrotaan, miten se vaikutti. ”Ei koskaan enää!”

2. Toinen myöntää loukatun osapuolen kivun ja kykenee kertomaan tapahtumien kulun, niin että molemmat ymmärtävät sen. Tapahtuman käsittely kaiken kaikkiaan on merkittävä sikäli, että tätä kautta loukkauksen sisältämä tapahtuma tulee ennakoitavaksi, eikä enää olla käsittämättömän armoilla. Tämän ennustettavuuden kautta kyetään palaamaan ikään kuin normaaliin elämään ilman, että joutuu olemaan koko ajan varuillaan, josko tapahtuma voikin tapahtua uudelleen.

3. Loukattu osapuoli pystyy yhdistämään uuden kertomuksen ja tunteet ymmärrettäväksi uudeksi kokonaisuudeksi ja hän voi tunnistaa itsessään kiintymyssuhdepelkonsa ja oman tarvitsevuutensa.

4. Toinen ottaa vastuunsa tapahtuneesta, ilmaisee tunteet mukana aidosti katumusta, eikä esimerkiksi huuda: ”Hyvä on, pyydän jo kymmenettä, kertaa anteeksi, mitä muuta vielä vaadit”, jolloin hän ei olisikaan mukana aidosti ymmärtämässä loukatun tunteita.

5. Loukattu osapuoli pyytää tukea ja varmistusta, että toinen haluaa ymmärtää ja olla läsnä.

6. Toinen vastaa, antaa tukea, tämä edistää kiintymyssiteen syntymistä.

7. Suhde tulee uudelleen määritellyksi potentiaalisena turvasatamana ja uusi kertomus kiintymyssuhdeloukkauksesta on luotu.

8. Jälleen, vähän kerrallaan, uusi pehmentyminen suhteessa tapahtuu. Trauman jälkeen ei yksi suuri tapahtuma riitä, vaan pehmeneminen tapahtuu pienin askelin, ”ohuesti, siivu kerrallaan”.