Ydinperhe muodostuu parisuhteesta ja lapsesta, joka siihen syntyy. Näin syntyy vanhempien ja lapsen muodostama kolmio. Uusperheen rakennelma on paljon monimutkaisempi. Se liittää yhteen ihmisiä, joita yhteinen historia sitoo tai ei sido. Siksi uusperheessä voi muodostua hyvin erilaisia kolmioita, alaryhmiä, jotka voivat sulkea osan perheestä ulkopuolelle. Näistä esimerkkinä voisi olla tilanne, jossa vanha perhe, lapset ja vanhempi jatkavat toimintaansa kuten ennenkin, ja uusi puoliso kokee olevansa ulkopuolinen. Uusparille on tärkeää huomata tällaisten alaryhmien muodostuminen ja pyrkiä toimimaan niin, että kaikki kokevat kuuluvansa uuteen perheeseen.

Uusperhekuvioon saatetaan hypätä myös niin, että pidetään kiinni ydinperheen mielikuvasta eikä toisen lapsia hyväksytä. Tällaisessa tilanteessa otetaan vastaan uusi kumppani, muttei hyväksytä hänen menneisyyttään ja sitä, että lapset tulevat suhteen mukana. Ydinperhehaaveet johtavat herkästi kumppanin lasten ohittamiseen, riitoihin ja perheen sisäisiin liittoutumiin.

Ydinperheen parisuhteessa on mahdollisuus ylläpitää fantasiaa, että puoliso on toisen elämän ainoa rakkaus. Uusperheissä tätä fantasiaa ei ole ja menneisyys sekä lapset kulkevat aina mukana. Siksi uusperheissä joutuu sietämään ulkopuolisuuden tunteita ydinperhettä enemmän. Se, miten näitä ulkopuolisuuden tunteita sietää, riippuu jokaisen omasta kehityshistoriasta. Jotkut ovat omassa lapsuudessaan tai aiemmissa suhteissaan kokeneet muita enemmän ulkopuolisuutta, vähättelyä ja hylkäämisiä. Nämä vaikeat tunteet usein aktivoituvat uusperheessä ja saavat joskus kokemaan epätoivoa ja eroajatuksia.

Vaikeista tunteista, ulkopuolisuudesta ja pettymyksistä olisi hyvä voida keskustella. Ihmissuhteet kehittyvät ja rakentuvat vuorovaikutuksen kautta. Tämän vuorovaikutuksen olisi hyvä olla sellaista, joissa erilaisia tunteita voi näyttää ja niitä ei pelätä. Uusparin tärkein väline on kyky keskustella, kuunnella ja sovitella.

Lapsista alle 10-vuotiaat sopeutuvat yleisesti melko hyvin uuteen perhemalliin. Murrosiässä eron ja uuden perheen hyväksyminen voi olla vaikeampaa. Nuori pyrkii itsenäistymään ja ei ota niin avoimesti kontaktia kuin nuorempi lapsi. Se, miten vaikeana lapsi kokee eron ja uuden perheen, riippuu myös hänen temperamentistaan; etenkin herkälle lapselle ero voi olla vaikea kokemus ja hän voi osoittaa sen monin tavoin.