”Meillä on hämmentänyt esim. tilanne kun tyttö kokee olevansa poika – kuinka osaamme toimia oikein, ettemme tekisi hallaa lapsen tulevallekin seksuaaliselle kehitykselle ja identiteetille. Kuinka puhua vanhemmalle asiasta?" (ammattilaisen vastaus)

Lapset ovat joustavan uteliaita ja leikillisiä sukupuolensa suhteen ja tutkivat myös sukupuolirooleja leikissään. He leikkivät olevansa toista sukupuolta tai katsovat miten maailma muuttuu, jos vaihtaa omaa rooliaan tyttönä tai poikana toisinpäin. Vanhemmat tai päivähoidon ammattilaiset saattavat pyrkiä ohjaamaan lapsen käytöstä sellaiseksi, että se sopisi ahtaisiin sukupuolirooleihin. Nämä säännöt ja roolit voivat olla kuitenkin vanhanaikaisia ja ahdasmielisiä, lasta rajoittavia ja ahdistavia.

Varsinaisesta seksuaalikasvatuksesta en tiedä onko sitä päiväkodissa, mutta toivoisin, että esim. tyttöjen/poikien juttuihin erottelu ei olisi niin yleistä. En siis halua sukupuoletonta kasvatusta, vaan haluan, että sukupuoli ei saa olla este lapsen kiinnostuksille. Esim. pinkillä värillä ei ole sukupuolta vaikka se tyttöjen silmää usein enemmän miellyttääkin. Olen joskus lohduttanut pinkistä tykkäävää poikaani, että vain tosimies käyttää sitä väriä, mitä se tahtoo, ei tarvitse pukeutua sinisiin, jotta hänet pojaksi tunnistettaisiin.” (vanhemman vastaus)

Aina on kuitenkin myös sellaisia lapsia, joilla on kokemus siitä, että oma sukupuoli on muu kuin se joka näyttäisi kehon perusteella. Hyvin pieni osa lapsista kärsii sukupuolensa erilaisesta kokemuksesta. Ja vaikka se olisi kuinka pieni osa, niin se on liikaa. Yhden ihmisen kärsimys voi hänelle itselleen olla musertava.

Kun kaikki ei tunnu siltä miltä näyttää

Vanhemmat ajattelevat usein että sukupuoli on yksinkertainen juttu. Niinpä, tytöllä näkyy tytön jutut ja pojalla pojan jutut jalkojen välissä. Vain hyvin, hyvin harva syntyy siten, ettei heti voi sanoa onko hän tyttö vai poika. Silloin puhutaan intersukupuolisuudesta. Silloin vanhemmat saavat heti lääketieteellisiä neuvoja.

Ei tiedetä, mitkä kaikki asiat vaikuttavat lapsen kokemukseen omasta sukupuolestaan. Joskus se on täysin vakaa ja pysyvä, joskus tämä kokemus vaihtelee. Joskus kyse on lapsen leikistä ja joskus todesta. Jokainen lapsi on sellaisenaan oikeanlainen ja täsmälleen yhtä arvokas. Jos lapsi joutuu kasvamaan ristiriidassa siitä, mitä hän tuntee ja mitä muut käskevät hänen tuntea, hän voi kokea paljon tuskaa.

”On vielä valitettavan paljon aikuisia joiden mielestä on tyttöjen ja poikien leikkejä ja jos lapsi ei ole kiinnostunut biosukupuolensa stereotyyppisistä leikeistä tämä koetaan ongelmana.” (vanhemman vastaus)

Transsukupuolisuus

Osa lapsista kasvaa sisäisen eron kanssa. On lapsia, joilla on kokemus siitä, että oma sukupuoli on muu kuin se joka näyttäisi olevan, kehon perusteella. Tällöin kyseessä voi olla transsukupuolisuus. 

Tällainen lapsi ehkä teeskentelee, ettei ongelmaa ole, tai riitelee aikuisten kanssa siitä tai vain salaa tunteensa. Lapsi voi ahdistua ja muuttua epävarmaksi. Lapselle on suurin kauhistus maailmassa, jos häntä ei rakasteta ja hän pelkää tulevansa hylätyksi.

Tue lapsen omaa kokemusta

On kasvatuksen ja ympäristön tehtävä huolehtia, etteivät lapset joudu kärsimään oman sukupuolen kokemuksensa vuoksi. Paheksunta ja syrjintä johtavat siihen, että heidän itsetuntonsa järkkyy ja heidän on pakko "mennä kaappiin". Mielenterveyden ja pärjäämisen ongelmat - jopa itsemurhat - voivat nuoruusiässä olla tuolloin tavallisia. Siksi lapsi täytyy aina hyväksyä tunteineen kaikkineen.

Kaikille lapsille voi kertoa, että jotkut ihmiset voivat olla tyttöpoikia tai poikatyttöjä, eli jotain siltä väliltä, keholtaan tai mieleltään. Tai he tuntevat olevansa toisinpäin kuin miltä näyttävät. Jokainen lapsi on kuitenkin aina yhtä arvokas, oikeanlainen ja hyvä ihan sellaisenaan. Jokaisen oma tunne on tärkeä ja arvokas.

”Omat kokemukset ovat olleet hyviä, mutta ystävien tarinat päivähoitopaikkojen valmiista sukupuolirooleista huolestuttavat. Ammattilaisia pitäisi enemmän valistaa erilaisista perheistä koulutuksen kautta.” (vanhemman vastaus)