Väestöliiton kannanotto: Ehdotus pienten lasten hoidon tuista

10.6.2014 klo 16:46

 

STM:n järjestämä kuulemistilaisuus 27.5.2014

Väestöliitto ei kannata nyt suunnitteilla olevaa pienten lasten kotihoidontuesta annettua lakiesitystä, koska mielestämme perheen tulisi itse voida valita, miten se järjestää pienten lasten hoidon parhaaksi katsomallaan tavalla. Lakiesitys jäykistää kotihoidontukijärjestelmää ja kohtelee perheitä eriarvoisesti. Haluamme muistuttaa, että perheiden tilanteet ja mahdollisuudet järjestää lasten hoito haluamallaan tavalla vaihtelevat. Hoidon järjestämiseen vaikuttavat mm. lasten lukumäärä ja ikä, mahdollinen lapsen pitkäaikaissairaus tai vamma sekä vanhempien tosiasialliset mahdollisuudet osallistua työmarkkinoille ja lasten hoitoon.

Seuraavassa esitämme joitakin yksityiskohtaisia huomioitamme lakiesitykseen:

1) Lakimuutoksen tavoitteena on edistää äitien paluuta työmarkkinoilla ja isien mahdollisuuksia osallistua lapsen hoitoon. Lasten hoitoa koskevien lakien tärkeimpinä lähtökohtina tulisi kuitenkin olla lasten hyvinvoinnin edistäminen. Tätä edellyttää myös YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus, jossa artiklan 3 mukaan lapsen etua tulisi aina harkita ensisijaisesti sekä ennakoida päätösten lapsivaikutuksia. Väestöliitto huomauttaa, että lasten hyvinvoinnin näkökulma puuttuu tällä hetkellä ehdotuksen perusteluista ja lakimuutoksen tavoitteenasettelusta kokonaan. Lakimuutoksen tavoite-osassa on syytä tuoda selvästi esiin niitä seikkoja, joilla ehdotuksen oletetaan edistävän lasten hyvinvointia verrattuna nykytilaan.

2) Kotihoidontuen rajaaminen lapsen kummallekin biologiselle (tai adoptio)vanhemmalle, niin että kummallakin vanhemmalla on oikeus tukeen enintään 13 kuukauden ajalta edistää tasaveroista vanhemmuutta isien ja äitien kesken. Vaikka ehdotuksen tavoitteena on vahvistaa myös isien mahdollisuuksia osallistua lapsen hoitoon, on kuitenkin todennäköistä, että vain suhteellisen harvat isät tarttuvat tähän mahdollisuuteen.

Väestöliitto arvioi, että äidit käyttävät jatkossakin tuon noin 13 kuukauden jakson ja tämän jälkeen isät jäävät kotihoidontuelle vain niissä perheissä, joissa äidillä on ollut työpaikka, johon palata, ja perheen tulotaso on vähintään kohtuullinen. Uudistuksen mahdollisuudet edistää vanhemmuuden tasa-arvoista toteutumista kotihoidontuen nykytasolla (341 €/kk + tulosidonnainen hoitolisä) pienituloisissa perheissä ovat vähäiset. Tutkimusten mukaan perheen sisäistä tasa-arvoa perhevapaiden pitämisessä lisätään parhaiten kasvattamalla ansiosidonnaisen vanhempainvapaan osuutta ja pidentämällä isälle osoitettua vapaajaksoa.

On myös epäselvää, mikä on hoitorahan ja hoitovapaan suhde: hoitovapaan saamista ei olla tiettävästi rajaamassa 13 kuukauteen, jolloin vanhempi voi periaatteessa olla hoitovapaalla, vaikka hän ei itse olisikaan oikeutettu samaan hoitorahaa. On mahdollista, että osa perheistä hyödyntää tätä mahdollisuutta esimerkiksi, niin että hoitorahaa maksetaan isälle vaikka lapsen tosiasiallinen hoitaja on äiti.

Uudistuksen vaikutukset äitien työllistymiseen ovat myös vähintäänkin heikot: tutkimusten perusteella suuri joukko pidempään kotihoidontukea käyttävistä äideistä on ilman työsuhdetta, ja palaa sen mukaisesti työmarkkinoille työttömäksi työnhakijaksi. On lisäksi todennäköistä, että ehdotus lisää lapsiköyhyyttä etenkin monilapsisissa perheissä.

3) Väestöliiton mielestä isien ja äitien mahdollisuuksia yhdistää työ ja lasten hoito nykyistä paremmin, esimerkiksi laajentamalla joustava hoitoraha koskemaan myös pienten koululaisten perheitä, tai edistämällä työelämän hyviä käytäntöjä työn ja perheen yhteensovittamiseksi tukisivat äitien ja isien työssäkäyntiä paremmin kuin nyt käsillä oleva lakiehdotus. On myös muistettava, että suuri enemmistö äideistä palaa Suomessa kokopäivätyöhön hoitovapaan jälkeen. Äitien panos työmarkkinoilla on siten jo nyt huomattavan korkea.

4) Väestöliiton mielestä nyt käsillä oleva lakiehdotus parantaa lasten kotihoidon mahdollisuuksia siinä tilanteessa että lapsen biologiset vanhemmat eivät (enää) asu yhdessä. Siten Väestöliitto kannattaa ehdotuksen mukaisia laajennuksia siihen, missä määrin etävanhempi tai hänen mahdollinen uusi kumppaninsa ovat oikeutettuja kotihoidontukeen.

5) Väestöliitto edellyttää, että mikäli ehdotukset toteutuvat esityksen mukaisesti, lain vaikutuksia isien hoitovapaan käyttöön ja äitien työllistymiseen seurattaisiin, sekä selvitettäisiin, mitkä ovat olleet lain vaikutukset lasten hyvinvoinnin kannalta.

Lisäksi

6) Kotihoidontuen rajaaminen koskemaan vain lapsen biologisia (tai adoptio) vanhempia niin että esimerkiksi isovanhempi ei voi toimia lapsen hoitajana on Väestöliiton mielestä tarpeeton rajaus. Tutkimustiedon perusteella valtaosa (97 %) kotihoidontukea saavista vanhemmista hoitaa lasta itse (Tuloksia THL:n Lapsiperhekyselystä vuodelta 2013: http://www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/vaestotutkimukset/lapsiperhekysely ). Nyt käsillä olevan lakiehdotuksen mukaisesti lasta hoitavien isovanhempien tai muiden henkilöiden on mahdollista saada yksityisen hoidon tukea. Tämä edellyttää kuitenkin työsopimuksen tekemistä vanhempien kanssa sekä sitä, että kunta on hyväksynyt järjestelyn (Yksityisen hoidon tukea koskevat pykälät 16 ja 17). Vaikka tavoitteena lienee lasten hoidon tukien jakaminen selkeämmin perheen itsensä tarjoamaan hoivaan ja muiden henkilöiden tai tahojen tarjoamaan hoivaan, on vaikeaa nähdä, miten tämä helpottaa niiden perheiden tilannetta, jossa lasten kotihoito on järjestetty esimerkiksi niin että hoitajina vuorottelevat lapsen vanhemmat ja isovanhemmat. Lisäksi on epävarmaa, miten kotihoidontuen käyttöä ja hoivan tosiasiallista järjestämistä on tarkoitus valvoa. Tämä koskee myös edellä kohtaa (2). Väestöliiton mielestä ei ole tarkoituksenmukaista lisätä valvontaa ja byrokratiaa perheen järjestäessä lastensa hoitoa parhaimmaksi katsomallaan tavalla.

Helsingissä, 3.6.2014

Helena Hiila, toimitusjohtaja, Väestöliitto

Anneli Miettinen, tutkija, Väestöliiton Väestöntutkimuslaitos

 
 
 

Väestöliiton kannanotto: Ehdotus pienten lasten hoidon tuista