Oikeus näkyä

Yhteiskunta koostuu erilaisista ihmisistä. Kaikilla on oikeus olla kokonaisvaltaisesti osa yhteiskuntaansa sellaisena ihmisenä kuin on, ilman pelkoa syrjinnästä, leimautumisesta, vähättelystä ja väkivallasta. Seksuaalioikeuksien toteutumisen lähtökohtana on yhdenvertainen ja tasa-arvoinen yhteiskunta.

Vain rajattu osa ihmisistä näkyy yhteiskunnassa, erityisesti naisten ja vähemmistöjen näkymistä on rajattu. Tämä pätee niin mediassa kuin katukuvassa. Yhteiskunnat pitäisi kuitenkin rakentaa niin, että kaikkien on mahdollista näkyä: naisten kaikessa moninaisuudessaan, vammaisten henkilöiden, etnisten vähemmistöjen ja sateenkaari-ihmisten. Parhaiten näkyvissä ovat kuitenkin niin sanotut enemmistöihmiset niin ikänsä, etnisyytensä, kehojensa, seksuaalisen suuntautumisensa kuin terveydentilansa puolesta.

Yhteiskunnat on tällä hetkellä valitettavasti rakennettu niin, että ne syrjivät osaa ihmisistä heidän ominaisuuksiensa takia. Yhteiskuntien rakenteet ovat usein syrjiviä. Rakenteellisella syrjinnällä tarkoitetaan yhteisöissä, instituutioissa, organisaatioissa ja valtioissa ilmeneviä syrjiviä käytänteitä, joiden vaikutukset ovat tarkoituksellisesti tai tahattomasti syrjiviä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että lainsäädännöllä rajoitetaan transihmisten mahdollisuutta sukupuolen korjaukseen ja seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluissa rodullistetun ihmisen kipua vähätellään, jolloin jokin vakava sairaus voi jäädä tunnistamatta.

Ihmisten moninaisuus jätetään usein täysin huomiotta, vaikka ihmisoikeudet ovat universaaleja ja jakamattomia. Moninaisuuden ja moninaisten tarpeiden esiintuomisella puretaan kaikkia rajoittavia kulttuurisia normeja.

Seksuaalioikeudet voivat kuitenkin toteutua vain yhteiskunnassa, joka on rakennettu kaikkia varten. Tällaista yhteiskuntaa voi kutsua yhdenvertaiseksi ja tasa-arvoiseksi. Tällöin yhteiskunnassa kaikilla on yhtäläiset oikeudet ja vastuut sekä mahdollisuus osallistua yhteiskunnan toimintaan. Jokainen ihminen on arvokas yksilön ominaisuuksista riippumatta.

Kaikkia varten rakennettu yhdenvertainen ja tasa-arvoinen yhteiskunta perustuu ihmisoikeuksille, kulttuurilliselle ja uskonnolliselle monimuotoisuudelle, sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle, vähemmistöjen huomioimiselle, saavutettavuudelle, demokraattiselle osallistumiselle ja lakien noudattamiselle. Myös saavutettavuus ja esteettömyys tulee varmistaa: Esteelliset paikat ovat osa rakenteellista ableismia eli vammaisiin henkilöihin kohdistuvaa syrjintää, ja minimitaso onkin varmistaa kaikkien tilojen ja palvelujen esteettömyys.

Pyrkimys epätasa-arvon vähentämiseen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikkien tulisi olla samanlaisia. Yhdenvertaisessa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa on tilaa erilaisuudelle ja erilaisuus huomioidaan tärkeänä osana yhteiskuntaa.

Intersektionaalisuus

Ihmisten identiteetti muodostuu moninaisista ominaisuuksista. Tasa-arvoisen ja yhdenvertaisen yhteiskunnan rakentaminen tarvitsee intersektionaalista ymmärrystä. Intersektionaalisuus on tarkastelutapa, jossa monien tekijöiden, kuten henkilökohtaisten ominaisuuksien, perhetaustan, koulutuksen ja asuinpaikan, katsotaan vaikuttavan samanaikaisesti yksilön identiteettiin, kokemuksiin ja asemoitumiseen yhteiskunnassa. Intersektionaalisen ajattelutavan mukaan esimerkiksi sukupuolta tai seksuaalista suuntautumista ei voida analysoida erillään muista ominaisuuksista. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen edellyttää siis, että eri ominaisuuksien vaikutusta tarkastellaan suhteessa toisiinsa.

Oikeutta näkyä käsitellään laajemmin eri ryhmien kautta Seksuaalioikeudet-julkaisussa. Tutustu siihen tästä linkistä.