Lapsen tapaamisoikeus

Avio- tai avoeron seurauksena tapahtuu muutoksia lapsen elämässä. Yksi niistä on se, että toinen vanhemmista muuttaa pois yhteisestä kodista. Mahdollista on tietysti sekin, että lapsi ei jää asumaan entiseen kotiinsa. Tällöin lapsella on oikeus tavata sitä vanhempaansa, jonka luona hän ei enää asu.

Periaatteessa on ajateltavissa, että tapaamisoikeus olisi paitsi lapselle kuuluva oikeus myös sen vanhemman oikeus, joka ei eron jälkeen enää asu lapsensa kanssa. Voimassa oleva laki kuitenkin lähtee verraten yksiviivaisesti siitä, että kysymys on lapsen oikeudesta tavata vanhempaansa, ei vanhemman oikeus tavata lastaan. A

sianlaidan ollessa näin lapsen tapaamisoikeuden toteuttaminen edellyttää hänen mielipiteensä selvittämistä. Aina se ei käy päinsä – miten selvittää esimerkiksi vuoden ikäisen vauvan tai 2- vuotiaan pienokaisen mielipide? Käytännössä on siis pakko toisinaan puhua sekä lapsen että vanhemman tapaamisoikeudesta. Kummassakin tapauksessa asiasta voidaan joko sopia vanhempien edellyttämällä tavoin tai vaihtoehtoisesti viedä tapaamisoikeus-kysymys riitaisena tuomioistuimen ratkaistavaksi.