Opiskelijan kokemuksia kehotunnekasvatuksen harjoittelusta

Suoritin maisteriharjoitteluni Väestöliitolla Kehotunnekasvatus hankkeessa. Lähtökohtani harjoittelupaikkaa etsiessäni olivat omat mielenkiinnonkohteeni ja arvoni, kuten yhdenvertaisuus, tasa-arvo, moninaisuus ja lasten oikeudet sekä lastenkirjallisuus. Ja näiden parissa kehotunnekasvatus hankkeessa on päässyt työskentelemään.

Kehotunnekasvatus oli jäänyt mieleeni aiheena, josta haluaisin oppia lisää. Sillä työskennellessäni varhaiskasvatuksen opettajana, ryhmässäni nousi haasteiksi jatkuvat vessarauhan rikkomiset ja pepulle läpsimiset. Ymmärsin, ettei minulla ole koulutuksestani oppeja tai työkaluja käsitellä näitä aiheita. Koulutuksessamme ei muistaakseni koskaan mainittu sanoja seksuaali- tai kehotunnekasvatus. Aloitin etsimään netistä materiaalia ja tietoa, miten käsitellä lasten kanssa kehon yksityisalueita ja turvataitoja. Löysin Väestöliiton ja Pikku Kakkosen yhteistyössä tuottamat turvataitovideot. Koin videot todella hyviksi apuvälineiksi ja pepulle läpsiminen vähentyikin huomattavasti.

Harjoitteluun hakeutuessani mielsin kehotunnekasvatuksen nimenomaan kaikkien kehonosien nimeämiseksi ja turvataidoiksi. Pian kuitenkin minulle avautui, kuinka paljon laajempi kokonaisuus se on kaikkine kahdeksana aihealueenansa. Lisää oppiessani olen myös huomannut, että tietämättäni olen toteuttanut runsaasti kehotunnekasvatusta ryhmässäni. Esimerkiksi puhuimme paljon monenlaisista perheistä ja tavoista olla, harjoittelimme paljon tunne- ja kaveritaitoja, puhuimme luontevasti kaikista kehonosista, vessarauhaa turvattiin vessarauhanturvaajana ja askartelemalla vapaa/varattu kyltti, harjoittelimme digiturvataitoja ja keskityimme jokaisen vahvuuksiin.

Koen, että luonnostaan toteutin paljon kehotunnekasvatusta tietämättäni, koska olen myös kotona saanut aina ikätasoista seksuaali- ja turvataitokasvatusta. Minulle on luonnollista puhua esimerkiksi kaikista kehonosista ja -toiminnoista siinä missä mistä tahansa muustakin. Kotona olen saanut opetusta digiturvataidoista, joten luontevasti se tuli osaksi toimintaamme, kun otimme tabletit käyttöön. Toki myös vasussa on rivien välistä luettavissa useita kehotunnekasvatuksen aiheita, joten sieltä myös varmasti osa aiheista nousi ryhmämme toimintaan.

Tunnetaitoihin paljon entuudestaan perehtyneenä uusi oivallus mikä harjoittelussa tuli, oli ihastumisen ja rakastumisen tunteet. Ja se miten yleisiä ne ovat pienillä lapsilla, mutta kuitenkin niistä puhutaan hyvin vähän. Lisäksi harjoittelun kuluessa on koko ajan avautunut enemmän, miten tärkeä aihe kehotunnekasvatus on ja miten vahvat perusteet sen toteuttamiselle löytyy. On jokaisen lapsen oikeus saada ikätasoista seksuaali- ja turvataitokasvatusta, mutta samaan aikaan peruskoulutuksessa ei tarjota tietoa ja välineitä sen toteuttamiseen. Se tuntuu hyvin hämmentävältä. Usein myös kotona tapahtuva seksuaalikasvatus saattaa olla hyvin puutteellista, jolloin se ei myöskään välttämättä tunnu ammattilaisista luonnolliselta.

Olenkin hyvin iloinen, miten paljon olen oppinut kehotunnekasvatuksesta ja etenkin saanut työkaluja ja materiaaleja sen systemaattiseen toteuttamiseen lapsiryhmässä. Harjoittelussa olen myös päässyt perehtymään aiheeseen omien mielenkiintojen pohjalta, eli lastenkirjojen. Tulevaisuudessa osaan toteuttaa suunnitelmallista ja tavoitteellista kehotunnekasvatusta, joka on jokaisen lapsen oikeus. Olen myös saanut apua puheeksi ottamisen tueksi etenkin muiden työntekijöiden kanssa. Koko työurani ajan olen kohdannut työkavereita, jotka puhuvat vessasanoista sekä hämmentyneitä kollegoita ja epäileviä lapsia, kun kerron ettei kehonosat tai eritteet ole vessasanoja. Nyt koen, että minulla on enemmän välineitä perustella, miksi vessasana-termi on väärin sekä myös rohkeutta, kun ajatus ei perustu vain omaan mielipiteeseeni.

Opiskelija 3-4/2023