Lapsettomista suurin osa haluaisi tai olisi ihanteellisesti halunnut lapsia

Lapsettomien osuus on Suomessa korkea. Noin joka viides 60-luvun loppupuoliskolla ja 70-luvun alkupuoliskolla syntynyt, eli nykyinen 45–55-vuotias nainen ja yli joka neljäs vastaavan ikäinen mies, on lapseton.

Koska erityisesti naisilla, mutta myös miehillä ikä rajoittaa (biologisten) lasten saantia, tuohon ikäryhmään kuuluvista vain hyvin harva enää tulee vanhemmaksi. 

Kuvio 1. Lapsettomien suomalaisten määrät ja osuudet väestössä sukupuolittain ja ikäryhmittäin.

Pylväskuvio, jossa näkyy, kuinka lapsettomien osuus väestössä laskee iän myötä, ja että miehillä lapsettomuus on yleisempää jokaisessa ikäryhmässä. Lapsettomien osuus laskee reipasta vauhtia 20-24-vuotiaiden yli 90%:sta (noin 150 000 miestä ja 135 000 naista) 40-44-vuotiaiden 31 % :iin (miehet, noin 55 000 henkilöä) ja 21 %:iin (naiset, noin 35 000 henkilöä), minkä jälkeen lapsettomien osuus pienenee enää muutamia prosenttiyksikköjä.
Pylväiden sisässä ilmoitetut prosenttiluvut kuvaavat lapsettomien osuutta kaikista vastaavan ikäisistä ja vastaavaan sukupuoleen kuuluvista suomalaisista. Lähde: Tilastokeskus, FOLK-tietokannat (vuoden 2021 tiedot).

Verrattiinpa tätä pysyvästi lapsettomien osuutta Suomessa muihin Pohjoismaihin tai vaikkapa OECD-maihin, olemme kärkisijoilla. Esimerkiksi vastaavan ikäisistä ruotsalaisnaisista lapsettomia on alle 15 prosenttia, virolaisista noin 10 prosenttia (Jalovaara ym. 2019; OECD 2018).

Lapsettomuus on jo pitkään ollut kasvussa Suomessa, mutta nyt näyttää siltä, että trendi olisi kiihtymässä entisestään. Esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa lopullinen lapsettomuus ei sen sijaan ole enää viime vuosina lisääntynyt (Jalovaara ym., 2019).

Miksi lapsettomia on Suomessa niin paljon, miksi lapsettomien osuus kasvaa, ja miksi juuri Suomessa juuri nyt? Lapsettomien määrän kasvu kietoutuu yhteen laskevan syntyvyyden kanssa, ja syyt molemmille lienevät ainakin osittain samoja: Lastensaantia lykätään myöhemmälle iälle (THL, 2022; Tilastokeskus, 2021), jolloin osalla hedelmällinen ikä ehtii mennä ohi ennen ensimmäistäkään lasta, ja toisaalta lapsia toivotaan ja siksi saadaan aiempaa vähemmän. Kun vielä vuosina 1975–1984 syntyneistä lapsettomista 20–35-vuotiaista suomalaisista vain noin 4–10 prosenttia piti nollaa ihanteellisena lapsilukunaan, on osuus vuosina 1985–1994 syntyneillä kasvanut jo noin 20 prosenttiin. (Savelieva ym., 2021.)

Nollan lapsen ihanteen kasvu selittää kuitenkin vain pienen osan siitä, miksi niin moni suomalainen on lapseton. Suurin osa lapsettomista itse asiassa toivoisi tai olisi toivonut lapsia. 40–44-vuotiaista lapsettomista suomalaisista, joista vain harva enää ikänsä vuoksi saa lapsia, lähes kaksi kolmesta (noin 20 000 naista ja 35 000 miestä) pitää itselleen ihanteellisena lapsilukuna vähintään yhtä lasta (Kuvio 2).

Kuvio 2. Kuinka moni lapseton toivoo tai olisi toivonut lapsia? Laskennalliset määrät väestössä sekä osuudet verrattuna samanikäisiin lapsettomiin sukupuolittain.

Pylväskuvio, jossa näkyy, että noin 85% (eli noin 130 000 miestä ja 115 000 naista) lapsettomista 20-24- ja 25-29-vuotiaista miehistä ja naisista pitää lapsilukuihanteenaan vähintään yhtä lasta. Mitä vanhemmasta ikäryhmästä on kyse, sitä harvempi lapseton toivoo lapsia, mutta silti 40-44-vuotiaidenkin ikäryhmässä lapsettomista miehistä 64 % (noin 35 000 miestä) ja naisista 63 % (noin 20 000 naista) toivoisi tai olisi toivonut lapsia.
Pylväiden sisässä ilmoitetut prosenttiluvut kuvaavat vähintään yhden lapsen omaksi lapsilukuihanteekseen ilmoittaneiden osuutta lapsettomista, vastaavan ikäisistä ja vastaavaan sukupuoleen kuuluvista suomalaisista. Laskennalliset määrät on laskettu vertaamalla osuuksia vastaavaan väestöryhmän kokoon. Lähde: Tilastokeskus, FOLK-tietokannat (vuoden 2021 tiedot) ja Generations and Gender Suomi -kyselyaineisto.

Ihanteen esteenä ovat viimeisimmän Perhebarometrin mukaan tyypillisesti sopivan kumppanin puute tai ettei lasten saaminen ole parisuhteessa ajankohtaista, oletus siitä, että lapsi rajoittaisi elämää ja mahdollisuuksia tehdä muita tärkeäksi koettuja asioita sekä taloudelliset ja terveyteen liittyvät syyt. Myös huoli siitä, että ilmastonmuutoksen vuoksi lapsen tulevaisuus on uhattuna, ilmoitetaan usein syyksi. (Sorsa, Lehtonen & Rotkirch, 2023.) Lapsettomien, mutta vähintään yhtä lasta ihanteenaan pitävien, 20–45-vuotiaiden naisten ja miesten kymmenen yleisimmin mainitsemaa syytä sille, ettei lapsia ainakaan juuri nyt ole suunnitteilla, on esitetty alla.

Kuvio 3. Lapsettomien 10 yleisintä syytä siirtää lastensaantia.

Pylväskuvio, jossa näkyy naisten ja miesten prosentuaaliset osuudet kuinka moni on vastannut mihinkin kysymykseen "vaikuttaa paljon" tai "vaikuttaa jonkin verran". Syyt ovat yleisimmästä alkaen Minulla ei ole sopivaa kumppania, joutuisin luopumaan nykyisestä elämäntyylistäni, omat tai puolison keskeneräiset opinnot, huoli oman lapsen tulevaisuudesta ilmastonmuutoksen takia, nykyinen asunto on liian pieni, lapset eivät ole ajankohtaisia parisuhteessani, oma tai perheen taloudellinen tilanne estää, haluan tehdä muita minua kiinnostavia asioita, oma tai puolison terveydentila estää, en haluaisi nyt perhevapaan aiheuttamaa katkosta työssäni.
Lapsettomien, mutta vähintään yhtä lasta ihanteellisena lapsilukunaan pitävien 20–45-vuotiaiden naisten (N) ja miesten (M) kymmenen yleisimmin paljon vaikuttavaksi mainittua syytä, mikseivät he ainakaan tällä hetkellä suunnittele lastenhankintaa. Vertailun vastaajat olivat saavuttaneet ihanteelliseksi katsomansa iän tulla vanhemmaksi. Lähde: Sorsa, Lehtonen & Rotkirch 2023, s. 60.

Monelle pysyvästi lapsettomalle lapsettomuus on valinta. Vapaaehtoista lapsettomuutta ei tulisi kyseenalaistaa tai moralisoida, eikä lapsen saamista pidä tuputtaa: lapsitoive tai päätös elää lapsivapaata elämää on syvästi henkilökohtainen. 

Valtaosalla lapsettomuus ei kuitenkaan ole ainakaan täysin vapaaehtoista, vaan johtuu siitä, ettei sopivaa tilaisuutta lasten saamiseen ole tullut. Moni tahattomasti lapseton sopeutuu tilanteeseen, mutta pahimmillaan se voi olla myös elämän suurin kriisi ja suru.  

On monia keinoja, joilla yhteiskunta voi edistää lasta toivovien lastensaantia. Kun ensimmäistä kertaa vanhemmiksi tulevien keski-ikä nousee, hedelmöityshoitojen merkitys lapsihaaveen mahdollistajana korostuu. Hoitojen kehittäminen ja saatavuuden parantaminen ovat keinovalikoiman helpoimmasta päästä tahattoman lapsettomuuden ehkäisemisessä. 

Toisaalta parhaatkaan hedelmöityshoidot eivät ole tae lasten saamisesta myöhäisellä iällä, joten varminta olisi yrittää lasta hyvissä ajoin, mikäli lapsia haluaa. Monet nuoret kokevat kuitenkin, etteivät vielä esimerkiksi 25-vuotiaina ole riittävän kypsiä vanhemmiksi, tai opiskelut, työuran rakentaminen ja turvallisen kasvuympäristön luominen vauvalle ovat vielä kesken, vaikka he lapsia joskus haluaisivatkin. Perhe- ja lapsimyönteinen ilmapiiri läpi koko yhteiskunnan ja lapsiperheiden riittävät tuet rohkaisevat lastensaantiin, vaikkei ajoitus muun elämän suhteen olisikaan täydellinen. 

Osalla nuorista on myös heikot tiedot iän ja muiden terveystekijöiden vaikutuksesta hedelmällisyyteen, minkä vuoksi lastensaantia aletaan suunnitella lisääntymisterveyden kannalta myöhäisessä vaiheessa. Nuorten hedelmällisyystietoisuutta voidaan parantaa esimerkiksi lisäämällä lisääntymisterveyden ja hedelmällisyysneuvonnan sisältöjä terveystiedon opetukseen. Toisaalta nuoria voidaan tukea keskustelemaan omista suunnitelmistaan lastensaantiin tai lapsettomana pysymiseen liittyen.

Lasta toivovat suomalaiset ovat lähes yhtä moninainen joukko kuin koko väestö ylipäätään. Lasta toivovien joukko vaihtelee muun muassa iän, terveyden, elämäntilanteen, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, arvomaailman ja taloudellisten resurssiensa suhteen. Siksi ei ole myöskään vain yhtä syytä, mikseivät he saa toivomiaan lapsia, vaan syitä on lukuisia ja ne liittyvät usein yhteen. Samoin myös keinoja, joilla tahatonta lapsettomuutta voidaan ehkäistä, on useita. Vaikka jotkin niistä tuntuisivat hankalilta toteuttaa, tahattoman lapsettomuuden vähentäminen on niin yksilöiden hyvinvoinnin kuin yhteiskunnan kannalta korvaamattoman tärkeää. 

Lähteet

Jalovaara, M., Neyer, G., Andersson, G. et al. Education, Gender, and Cohort Fertility in the Nordic Countries. Eur J Population 35, 563–586 (2019). https://doi.org/10.1007/s10680-018-9492-2

OECD Family Database (2018) Indicators: The structure of families, Fertility indicators, Childlessness.

Savelieva, K., Nitsche, N., Berg, V., Miettinen, A., Rotkirch, A., & Jokela, M. (2021). Birth cohort changes in fertility ideals: Evidence from repeated cross-sectional surveys in Finland. Working Paper.

Sorsa, T., Lehtonen, N., & Rotkirch, A. (2023) Kuka haluaa lapsia 2020-luvulla? Väestöntutkimuslaitoksen katsauksia E57/2023. Helsinki: Väestöliitto.

THL. (2022). Perinataalitilasto 2021, Ennakko.

Tilastokeskus. (2021). Isät tilastoissa.

Lisätiedot

Tiia Sorsa, tutkija

Lehtonen Noora, tutkija

Viittaaminen

Sorsa, T. & Lehtonen, N. (2023). Lapsettomista suurin osa haluaisi tai olisi ihanteellisesti halunnut lapsia. Tietovuoto-artikkeli 2/2023. Helsinki: Väestöliitto, Väestöntutkimuslaitos. Saatavilla: https://www.vaestoliitto.fi/artikkelit/lapsettomista-suurin-osa-haluaisi-tai-olisi-ihanteellisesti-halunnut-lapsia/[Viitattu: ##.##.20##].

 

Avainsanat