Miten seksielämän aloittaminen on muuttunut?

Tietovuoto / Helmikuu 2017 

Tietojen saaminen seksikokemuksista

FINSEX-tutkimuksen mukaan viime vuosina seksuaalielämänsä aloittaneilla nuorilla on ollut  siihen paremmat eväät kuin heidän vanhemmillaan ja varsinkin verrattuna heidän isovanhempiinsa. 1980-luvun loppupuolella yhdyntänsä kokeneista noin 60 prosenttia ja 2000-luvun alkupuolella vastaavasti noin 70 prosenttia oli pitänyt koulusta saamaansa seksivalistusta riittävänä. Jälkimmäiset ovat alle 25-vuotiaita naisia, jotka olivat saaneet valistuksensa peruskoulun yläasteella vuoden 2005 jälkeen. 1950- ja 1960-luvuilla syntyneiden koulussaan 1960- ja 1970-luvuilla saama valistus oli ollut selvästi tätä vaatimattomampaa. Merkillepantavaa on, että eri tutkimuskerroilla ihmiset ovat muistaneet ja arvioineet koulun seksivalistusta hyvin samalla tavalla. Tämä kertoo näiden tulosten luotettavuudesta.

Kuvio 1

Seksuaalielämään valmistautumista ovat helpottaneet jonkin verran myös muutokset seksistä puhumisessa lapsuudenkodeissa. Kun nuoret ihmiset muistelivat lapsuudenkotiansa noin kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 2015, niin puolet sekä miehistä että naisista piti kodistaan saamiaan tietoja seksuaaliasioista riittävinä. Tämä arvio ei ollut juurikaan muuttunut 1990-luvun jälkeen. Noin kolmasosa molemmista sukupuolista oli sitä mieltä, että ei olisi halunnutkaan saada näitä tietoja kodistaan. Näin ajattelevia nuoria ihmisiä oli 2000-luvulla vähän enemmän kuin 1990-luvulla.

Noin puolet nuorista miehistä ja naisista oli sitä mieltä, että seksuaaliasioihin suhtauduttiin melko neutraalisti heidän lapsuuden kodissaan. Näin ajattelevien nuorten osuus oli merkittävästi lisääntynyt 2000-luvulla. Ainakin jossakin määrin avomieliseksi kotinsa oli kokenut seksuaaliasioissa neljäsosa naisista ja viidesosa miehistä. Tämä osuus ei ole muuttunut 1970-luvun jälkeen. Ainakin jossakin määrin salailevaksi lapsuuden kotinsa seksuaaliasioissa oli arvioinut 30 prosenttia molemmista sukupuolista. Salailua oli ollut merkittävästi enemmän vielä vuoden 1992 tutkimuksessa. Tämä tarkoittaa sitä, että kodeissa on suhtauduttu aiempaa avoimemmin seksuaaliasioista puhumiseen 1980-luvun jälkipuoliskolta lähtien.

Seurustelun aloittaminen

Vakituisella seurustelulla on suuri rooli varsinaisten seksikokemusten aloittamisessa. Nuorista naisista noin 60 prosenttia ja miehistä noin 50 prosenttia kertoi vuoden 2015 tutkimuksessa olleensa ensimmäisessä yhdynnässään vakituisen seurustelukumppanin kanssa. Seurusteluikä putosi merkittävästi erityisesti 1960-luvulla, mutta se säilyi suhteellisen samana 1970-luvulta alkaen. 1980-luvun alun jälkeen seurusteluikä laski vielä hieman. 1970-luvusta lähtien naiset ovat aloittaneet seurustelunsa keskimäärin 1–2 vuotta miehiä nuorempina. Seurustelun aloittaminen on osaltaan vaikuttanut siihen, minkä ikäisenä ensimmäinen yhdyntä on koettu.

Tuoreimpien tietojen mukaan miehet ovat kokeneet ensimmäisen vakituisen seurustelunsa keskimäärin 17,5-vuotiaana ja naiset 16,5-vuotiaana. Noin viidesosa molemmista sukupuolista oli aloittanut seurustelunsa alle 15-vuotiaana ja noin kolmasosa alle 16-vuotiaana. Tässä ei ole tapahtunut 2000-luvulla juurikaan ajallisia muutoksia. Miehistä noin viidesosa ja naisista noin kymmenesosa oli aloittanut seurustelunsa vasta yli 20-vuotiaana. Miehillä tämä myöhemmin seurustelunsa aloittaneiden osuus oli hieman kasvanut.

Kuvio 2

2000-luvun tutkimuksissa eläkeikään tällöin ehtineet olivat aloittaneet aikanaan seurustelunsa 1–2 vuotta vanhempina kuin heitä nuoremmat. Naisten seurusteluikä oli laskenut ajan kuluessa melko systemaattisesti. Tämän taustalla on se, että kodeissa on suhtauduttu aiempaa myötämielisemmin nuorten tyttöjen ja naisten seurusteluun.

Yhdyntöjen aloittaminen

Yhdyntöjen keskimääräinen aloitusikä on säilynyt 1970-luvulta lähtien melko samana. Sitä ennen yhdyntöjen aloitusikä putosi merkittävästi molemmilla sukupuolilla. Miesten keskimääräinen yhdyntöjen aloitusikä on vaihdellut joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta 18 ja 19 ikävuoden välillä. Suurin pudotus miesten yhdyntäiässä tapahtui 1960-luvun aikana. Se oli tuoreimpien tulosten mukaan vähän alle 18 vuotta.

Eri-ikäisten naisten vastaukset kertoivat miehiä systemaattisemmasta yhdyntäiän putoamisesta vuosikymmenten myötä: ikä laski melko tasaisesti 22 ikävuodesta 17,5 ikävuoteen 1940-luvulta 1970-luvulle. Nopea lasku ajoittui nuoruuttaan 1950-luvun lopulta 1960-luvun lopulle eläneille naisille. Tämä osoittaa sen, että 1960-luvun maineessa seksuaalisen radikalismin aikakautena on kiistatta perää.

Kuvio 3

1970-luvun alun jälkeen naisten yhdyntöjen aloitusikä on laskenut vain puolisen vuotta. Koko tämän ajanjakson naiset ovat aloittaneet yhdyntänsä noin vuoden verran vastaavan ikäisiä miehiä nuorempina. Tämä sukupuolten ero selittyy paljolti sillä, että naiset ovat aloittaneet vakituisen seurustelunsa vähän miehiä nuorempina.

Naisten yhdyntäiän säilymisestä jo pitkään lähes samana kertoo esimerkiksi se, että 2015 vuonna 30- ja 50-vuotiaat naiset raportoivat käytännössä saman aloitusiän. Naisten aiempi yhdyntöjen aloitusiän lasku näkyi vuoden 2015 kyselyssä vielä eläkeikäisten naisten muita korkeampina yhdyntäikinä. Ennen 1960-lukua nuoruuttaan eläneiden naisten keskimääräinen yhdyntöjen aloitusikä oli vielä yli 20 vuotta.

Samansuuruista naisten yhdyntöjen aloitusiän laskua on todettu useimmissa Euroopan maissa, mutta vasta vähän 1960-lukua myöhemmin. Yhdyntöjen aloitusikä on konkreettinen indikaattori länsimaiden seksuaalivallankumouksen käytännön seurauksesta ihmisten elämään 1960- ja 1970-luvuilla.

Naisten hieman miehiä alempi yhdyntöjen aloitusikä näkyy myös siinä, että nuorista naisista noin 30 prosenttia ja nuorista miehistä vajaa neljäsosa kertoi olleensa ensimmäisessä yhdynnässään alle 16-vuotiaana. Naisista joka toinen ja miehistä noin 40 prosenttia oli ollut yhdynnässä alle 17-vuotiaana. Nämä luvut eivät ole paljokaan muuttuneet 1990-luvun alun jälkeen. Miehistä noin viidesosa ja naisista kymmenesosa oli ollut yhdynnässä ensimmäistä kertaa vasta 21-vuotiaana tai sitä vanhempana. Tässäkään osuudessa ei ole tapahtunut ajan myötä suurempia muutoksia.

Kumppanit ja ehkäisyn käyttö

Miehistä noin 30 prosenttia ja naisista neljäsosa oli ollut ensimmäisessä yhdynnässään tilapäisen kumppanin kanssa. Naisilla tilapäisten suhteiden osuus oli kasvanut 2000-luvulla samalla kun vakituisen seurustelukumppanin kanssa yhdynnässä olleiden osuus oli vähän laskenut. Miehistä noin 15 prosenttia ja naisista noin 10 prosenttia oli ollut ensimmäisessä yhdynnässä ystävän tai hyvän tuttavan kanssa, jonka kanssa he eivät seurustelleet. Nuorista naisista tai miehistä juuri ketkään eivät olleet tuoreempien tietojen mukaan ensimmäisen yhdynnän aikaan kihloissa tai naimisissa.

Ehkäisyn käyttö on aktivoitunut suuresti ensimmäisissä yhdynnöissä 1950-luvun jälkeen. 1940- ja 1950-luvuilla ensimmäisen yhdyntänsä kokeneista yli puolet ei käyttänyt ilmoituksensa mukaan mitään ehkäisyä. Keskeytettyä yhdyntää oli tuolloin hyödyntänyt noin 30 prosenttia. Ennen 1960-lukua korkeintaan joka viides oli käyttänyt ensimmäisessä yhdynnässä kondomia. Kondomin suosio kasvoi sitten nopeasti 1960-luvun aikana, ja 1970-luvulla jo vähän yli puolet oli käyttänyt yhdynnässään kondomia. Ilman ehkäisyä oli tuolloin enää suunnilleen joka neljäs. E-pillerikin ilmaantui tällöin mukaan kuvaan, mutta 1970-luvun lopulla e-pilleriä oli käytetty vain noin joka kymmenennessä yhdynnässä.

Kuvio 4

Tuoreimmat tiedot kartoittavat ehkäisyn käyttöä ensimmäisissä yhdynnöissä 2000-luvun alkuvuosikymmenellä. Naisten vastausten perusteella noin 75 prosenttia oli käyttänyt kondomia ensimmäisessä yhdynnässään, ja vailla ehkäisyä yhdynnässä oli ollut joka kymmenes nainen. Miehistä kondomia oli käyttänyt vähän yli 60 prosenttia ja ilman ehkäisyä oli ollut myös kymmenesosa. Miesten mukaan ehkäisypilleriä oli käyttänyt 2000-luvulla ensimmäisellä kerralla reilu 15 prosenttia, mutta naisten mukaan alle 10 prosenttia. Keskeytettyä yhdyntää oli käyttänyt noin kolme prosenttia. Joidenkin muiden ehkäisymenetelmien käyttö oli ollut harvinaista.

Verrattaessa vastaajien ikää heidän ensimmäisessä yhdynnässään heidän yhdyntäkumppaneidensa ikään paljastui merkittävä sukupuoliero. Naiset ilmoittavat kumppaneidensa olevan keskimäärin yli 19-vuotiaita ja miehet keskimäärin noin 18-vuotiaita. Miehistä kolmasosalla ja naisista viidesosalla kumppani oli ollut saman ikäinen kuin he itse. Miehistä 38 prosentilla, mutta naisista vain kuudella prosentilla kumppani oli ollut itseä nuorempi. Itseä ainakin viisi vuotta vanhempi kumppani oli ollut joka viidennellä naisella ja seitsemällä prosentilla miehistä. Keskimääräistä vanhempana yhdynnässä olleista varsinkin miehillä ensimmäinen kumppani oli ollut muita useammin heitä itseään nuorempi.

Halukkuus yhdyntään

Miehistä kolme neljästä ja naisista joka toinen oli ollut kovasti halukas ensimmäiseen yhdyntäänsä (kuviovertailu tehtiin ikäluokassa 25–34-vuotiaat siksi, että siinä ikäluokassa lähes kaikki olivat jo kokeneet ensimmäisen yhdyntänsä ja se tarjosi aiheesta tuoreimman trenditiedon). Lopuista vastaajista pääosa oli halunnut yhdyntää ainakin jossakin määrin.

Miesten halukkuus yhdyntään on ollut jatkuvasti merkittävästi suurempaa kuin naisilla. Naisilla yhdyntää kovasti halunneiden osuus on kasvanut kuitenkin noin kahdellakymmenellä prosenttiyksiköllä 2000-luvulla, ja 1970-lukuun verrattuna naisten yhdyntähalukkuuden kasvu on vielä tätäkin merkittävämpi. Tämän seurauksena sukupuolten halukkuusero ensimmäisen yhdyntään on tuntuvasti pienentynyt. Naisista seitsemän prosenttia ja miehistä neljä prosenttia oli ryhtynyt yhdyntään vastahakoisesti, eikä juuri ketään ollut pakotettu yhdyntään.

Kuvio 5

Halukkuuserot heijastuvat vähän siihen, kumman osapuolen oli koettu tehneen aloitteen ensimmäiseen yhdyntään. Miehistä joka toinen ja naisista noin 40 prosenttia oli kokenut molemmat yhtä aloitteellisiksi. Naisista noin 40 prosenttia ja miehistä noin 30 prosenttia oli kokenut heidän kumppaninsa olleen itseään aktiivisemmin aloitteentekijänä. Miehillä näin vastanneiden osuus oli kasvanut merkittävästi 2000-luvulla. Samalla itse enemmän aloitteita omasta mielestään tekevien miesten osuus oli vähentynyt.

Ensimmäisen yhdyntäaloitteen tekemisen suhteen miesten ja naisten vastaukset sopivat melko huonosti yhteen.  Jostakin syystä vastuuta ensimmäisestä yhdynnän aloitteesta sysättiin aika monissa tapauksissa toiselle sukupuolelle. Tämä jättää avoimeksi kysymyksen siitä, millaisen käytöksen tai viestinnän miehet ja naiset olivat kokeneet seksuaalisen aloitteen tekemiseksi.

Rakastuminen ensimmäiseen kumppaniin

Kaikenikäisistä naisista puolet ja miehistä vähän alle puolet kertoi olleensa rakastunut ensimmäiseen yhdyntäkumppaniinsa. Rakastuneiden osuus oli vähentynyt aika tavalla vuosikymmenten aikana erityisesti naisilla. Ennen 1970-lukua neljä naista viidestä oli rakastunut ensimmäiseen kumppaniinsa, ja miehistä rakastuneita oli vastaavasti vain puolet. Sukupolvierot konkretisoituvat siinä, että vuoden 2015 kyselyssä eläkeikäisistä naisista juuri neljä viidestä ilmoitti olleensa aikanaan rakastunut ensimmäiseen kumppaniinsa.

Kuvio 6

Rakastumisen muutos on ajoittunut siten, että 1970-luvulla ja sen jälkeen ensimmäisen yhdyntänsä kokeneet nuoret naiset olivat selvästi aiempaa harvemmin rakastuneita silloiseen seksikumppaniinsa. Lyhytaikaisissa suhteissa rakkaus ei ehtinyt kehittyä. Ensimmäiseen kumppaniinsa rakastuneiden naisten osuus oli edelleen pudonnut 2000-luvulla. Muutokset olivat johtaneet siihen, että aiemmat kohtalaisen suuret nuorten miesten ja naisten sukupuolierot kumppaniin rakastumisessa olivat lähestulkoon kadonneet. Nykyisin ensimmäiseen kumppaniin rakastuneita on suunnilleen 40 prosenttia molemmista sukupuolista.

Naimisiin meneminen ensimmäisen kumppanin kanssa

Osalla nuorista ihmisistä ensimmäinen yhdyntä oli tapahtunut kumppanin kanssa, jonka kanssa he myöhemmin menivät naimisiin, tai jonka kanssa he olivat jo naimisissa. Tässä on tapahtunut suuri muutos eri sukupolviin kuuluneilla naisilla. Vielä 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa selvästi yli puolet naisista avioitui myöhemmin ensimmäisen yhdyntäkumppaninsa kanssa, ja melkein kymmenesosa naisista kertoi olleensa jo naimisissa ensimmäisen yhdyntänsä aikana. Tämä sukupolvi oli saavuttanut vuonna 2015 jo eläkeiän. Kun kyseisellä naisten sukupolvella on tällainen nuoruuden kokemustausta, ei ole ihme, jos he eivät aina ymmärrä nuorten naisten erilaista suhtautumista seksikokemuksiin.

Kuvio 7

Miehet olivat avioituneet ensimmäisen kumppaninsa kanssa huomattavasti naisia harvemmin. Yleisintä se oli ollut 1950-luvun lopulla. 1960-luvun alun jälkeen vain vajaa viidesosa miehistä oli nainut ensimmäisen kumppaninsa. Ensimmäisen kumppaninsa kanssa kertoi olleensa naimisissa 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa neljä prosenttia miehistä. Lähempänä nykypäivää ensimmäisen seksikumppaninsa kanssa oli mennyt naimisiin 10–15 prosenttia miehistä, ja pari prosenttia oli ollut hänen kanssaan jo naimisissa.

Avioituminen ensimmäisen yhdyntäkumppanin kanssa ei ole hävinnyt kokonaan myöskään naisilta, vaikka muutokset ovatkin olleet suuret verrattaessa erityisesti 1950- ja 1960-luvuilla yhdyntänsä aloittaneisiin naisiin. 1980-luvulla ja sen jälkeen yhdyntänsä aloittaneista naisista enää noin 15 prosenttia oli avioitunut myöhemmin ensimmäisen seksikumppaninsa kanssa. Noin pari prosenttia oli ollut naimisissa ensimmäisen kumppaninsa kanssa.

Useimmissa tapauksissa naiset eivät ole enää pitkään aikaan katselleet ensimmäistä kumppaniaan tulevana aviomiehenään. Samalla miesten ja naisten raportoimat tiedot ensimmäisistä kumppaneistaan ovat tulleet käytännössä identtisiksi. Nuorten miesten ja naisten seksuaalisista intresseistä on tullut hyvin samanlaisia.

Mikä siis muuttui?

Nuorten ihmisten seksikokemusten aloittaminen koki suuren murroksen niiden nuorten parissa, jotka elivät teini-ikäänsä 1960- ja 1970-luvuilla. He saivat omiin vanhempiinsa verrattuna paljon enemmän tietoja seksistä, ja he aloittivat seurustelunsa ja yhdyntänsä parisen vuotta aiempaa nuorempina. Molemmat sukupuolet osasivat myös käyttää paljon aiempaa paremmin kondomia raskauden ehkäisyksi jo ensimmäisissä yhdynnöissään. Riski nuorten raskaaksi tulosta vähentyi sen ansiosta merkittävästi. Tämä muutos näkyi myöhemmin selvästi valtakunnallisissa teiniraskaustilastoissa.

Nuoret naiset ovat olleet 1970-luvulta lähtien merkittävästi aiempaa useammin halukkaita ensimmäisen yhdynnän kokemukseen. Rakkaus kumppania kohtaan on ollut selvästi aiempaa harvemmin motiivina yhdyntään. Vielä reilummin on supistunut varsinkin niiden nuorten naisten osuus, jotka halusivat avioitua ensimmäisen seksikumppaninsa kanssa. Seksin kokemisesta on tullut sinänsä aiempaa merkittävämpi motiivi yhdyntöjen aloittamiseen. Perheellistymisen unelma motivoi enää harvoin ensimmäisiin seksikokemuksiin. Nuoret ihmiset ovat sen seurauksena olleet tavallisesti monia vuosia seksuaalisesti aktiivisia ennen kuin he ovat solmineet pitkäaikaisen parisuhteen.

Julkisessa keskustelussa oletetaan usein, että nuoret aloittaisivat seksikokemuksensa yhä nuorempina. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että keskeiset nuorten yhdyntöjen aloittamiseen liittyvät asiat ovat säilyneet hyvin samanlaisina jo 1980-luvusta asti ainakin lähelle nykypäivää. Nuorten kiinnostus seksuaaliasioita kohtaan on kuitenkin sinänsä lisääntymässä, josta osoituksena on itsetyydytyksen aloittaminen entistä nuorempana.

Lisätietoja

Osmo Kontula, tutkimusprofessori
Väestöntutkimuslaitos, Väestöliitto
040 582 7369, etunimi.sukunimi@vaestoliitto.fi