Samanaikaiset seksuaalisuhteet
Suhteiden solmimisen ja ylläpidon perusasioita on oma ja kumppanin seksuaalinen uskollisuus. Melko pieni osa ihmisistä hyväksyy muita seksisuhteita itselleen tai kumppanilleen niin kauan kuin heidän oma suhteensa kestää.
FINSEX-tutkimuksessa on tästä pitkä seurantatrendi, joka on julkaistu aiemmin Tietovuoto-artikkelina, Uskollisuus lisääntyy. Varsinkin nuoret ihmiset hyväksyvät muita suhteita aiempaa harvemmin ja myös uskottomuus kumppania kohtaan on ainakin 2010-luvulla vähentynyt.
Tämä ei sulje pois sitä, että osa ihmisistä toivoo tai fantasioi itselleen useampia samanaikaisia rakkaus- tai seksuaalisuhteita. Kun yleisimpiä seksuaalifantasioita on tutkittu meillä ja maailmalla, niin kärkipäähän ovat nousseet fantasiat, jossa seksissä on ainakin joskus mukana kolmas henkilö tai toinen pari. Tämä koetaan seksuaalisesti kiihottavaksi tai jännittäväksi ajatukseksi.
Aika monilla nämä mielikuvat jäävät fantasian tasolle joko siitä syystä, että kumppani ei sellaista halua tai sitten siihen, että sen toteuttamiseen on vaikeata löytää halukkaita henkilöitä. Jos toiveet pystytään toteuttamaan, niin tällöin puhutaan yhteisymmärrykseen perustuvista rinnakkaisista suhteista tai -seksisuhteista. Englanniksi termi on consensual non-monogamy.
Aiemmin on puhuttu yksiavioisuudesta, monogamiasta ja moniavioisuudesta, polygamiasta. Kuten kaikessa muussakin seksuaaliseen suuntautumiseen ja käyttäytymiseen liittyvässä keskustelussa, myös tähän on synnytetty joukko uusia termejä. Tässä on muutama esimerkki englanninkielisistä termeistä: non-monogamous, polyamory, polyfidelity, polyaffective, open relationships, relationship anarchy, swinging, polygamy, monogamish. Niissä on kyse eri tavoilla toteutetusta monisuhteisuudesta. Suomeksi on käytetty aiemmin termejä avoin suhde ja avoin avioliitto. Niiden sijasta on viime aikoina usein puhuttu polyamoriasta.
Toiveet samanaikaisista suhteista
FINSEX-tutkimuksessa on muutama kysymys, joiden avulla voi tarkastella, kuinka monet suomalaiset joko haluaisivat tai olivat toteuttaneet elämässään useampia suhteita samaan aikaan. Yhdessä näistä kysymyksistä tiedusteltiin, mitä elämäntyyliä ihmiset pitivät itselleen parhaana elämänsä siinä vaiheessa. Elämäntyylillä tässä tarkoitettiin sitä, millaisia suhteita ihmiset itselleen mieluiten haluaisivat. Kysymyksen vaihtoehdot käsittelivät suhteen vakinaisuutta ja mahdollisia muita suhteita sen rinnalla.
Miehistä kaksi prosenttia ja naisista puoli prosenttia olisi sillä hetkellä mieluiten halunnut muutamia vakituisia kumppaneita. Nämä osuudet eivät juuri muuttuneet vuosina 1992–2015. Miehistä neljä prosenttia ja naisista kaksi prosenttia ei olisi halunnut vakituisia kumppaneita, mutta tilapäisiä kylläkin, kun heistä siltä tuntuu. Tästä ei voi suoraan päätellä sitä kuuluiko toiveeseen se, että tilapäisiä kumppaneita olisi samaan aikaan useampia.
Osa vastaajista halusi elää vakituisessa suhteessa (avoliitto), mutta halusi sen lisäksi muita suhteita. Tällaista tilannetta toivoi itselleen kolme prosenttia miehistä ja prosentti naisista. Näissäkään osuuksissa ei tapahtunut muutoksia 1992–2015. Miehistä seitsemän prosenttia ja naisista kaksi prosenttia halusi olla naimisissa, mutta halusi tämän lisäksi muita suhteita. Miehillä tämä osuus oli vuonna 1992 kaksi prosenttiyksikköä tätä korkeampi (9 %), mutta muutoin tämänkään toiveen yleisyydessä ei todettu ajallisia muutoksia.
Kun edellä mainitut osuudet yhdistää, niin monisuhteisuutta toivoi tähän elämäntyylikysymykseen tulleiden vastausten perusteella vuonna 2015 miehistä 12 prosenttia ja naisista viisi prosenttia. Monisuhteisuuteen liittyvä intressi tai toive oli siten miehillä merkittävästi naisia yleisempi.
Toisessa tutkimuskysymyksessä vastaajia pyydettiin ottamaan kantaa väittämään ”Voisin ylläpitää sukupuolisuhdetta yhtä aikaa useamman henkilön kanssa”. Vastauksen saattoi valita väittämän viidestä vaihtoehdosta, joissa oltiin väittämän kanssa joko samaa mieltä tai eri mieltä.
Ehdottomasti tai jokseenkin väittämän kanssa oli samaa mieltä miehistä 27 prosenttia ja naisista yhdeksän prosenttia. He siis uskoivat voivansa elää monisuhteisesti. Ehdottomasti tätä mieltä oli 10 prosenttia miehistä ja kolme prosenttia naisista. Valmius tällaiseen monisuhteisuuteen oli siis miehillä noin kolme kertaa yleisempää kuin naisilla. Miehillä tämä osuus ei ollut lisääntynyt 1990-luvun lopun jälkeen, mutta varsinkin nuorilla naisilla tässä oli havaittavissa lievästi kasvava trendi.
Kokemukset samanaikaisista suhteista
Taipumuksista ja toiveista siirryttiin kokemuksiin, kun kysyttiin vastaajilta, oliko heillä ollut viimeisen vuoden aikana missään vaiheessa kahta tai useampaa samanaikaista sukupuolisuhdetta.
Tällaisen suhdetilanteen kertoi kokeneensa viimeisen vuoden aikana kahdeksan prosenttia kaikista miehistä ja viisi prosenttia naisista. Vuoden 1999 jälkeen tällaiset suhteet olivat selvästi harvinaistuneet varsinkin nuorilla miehillä. Vaikka toiveet tällaisiin suhteisiin olivat yhtä yleisiä kuin aiemmin, niin niiden toteuttaminen oli muuttunut jostakin syystä vaikeammaksi. Nuorilla naisilla samanaikaiset suhteet olivat hieman yleistyneet vuoteen 2015 mennessä. Ikäryhmittäin monisuhteisuutta oli ollut useimmiten keski-ikäisillä miehillä ja nuorilla naisilla.
Samanaikaisia suhteita solmitaan omasta suhdetilanteesta riippumatta, mutta silloin kun asutaan yhdessä kumppanin kanssa, niitä on jo ihan käytännön syistä harvemmin. Hyvin usein yhdessä asuvat parit ovat sopineet siitä, että muita suhteita ei solmita. Joskus samanaikaiset suhteet perustuvat yhteiseen sopimuksen kumppanin kanssa, mutta useimmiten niissä on kyse uskottomuudesta.
FINSEX-kyselyn vastausten perusteella kaksi kolmasosaa samanaikaisista suhteista ei ollut tullut lainkaan kumppanin tietoon. Jos kumppani oli ollut suhteesta tietoinen, niin puolisoista joko neljäsosa tai kolmasosa oli ne hyväksynyt. Nämä samanaikaiset suhteet olivat olleet useimmiten hyvin tilapäisiä. Suhdetta tai kokemusta on usein perusteltu koetun tilanteen houkuttavuudella.
Avoliitoissa on ollut muita parisuhdemuotoja harvemmin samanaikaisia suhteita. Lisäksi samanaikaiset suhteet olivat selkeästi vähentyneet avoliitoissa elävillä vuoteen 2015 mennessä sekä miehillä että naisilla. Niitä oli ollut vain 2–3 prosentilla. Myös avioliitoissa samanaikaiset suhteet olivat vähenemässä. Niitä oli ollut vuoden aikana 4–5 prosentilla.
Selvästi eniten samanaikaisia suhteita oli ollut heillä, jotka elivät erillissuhteessa eli eri osoitteissa. Tällaisessa suhteessa elävillä miehillä niitä oli vuonna 2015 ollut 28 prosentilla ja naisilla 14 prosentilla. Näiden suhteiden yleisyys ei juuri vaihdellut eri ajankohtina. Miehillä niitä oli ollut siis kaksi kertaa naisia useammin.
Erillissuhteissa elävillä on keskimäärin muita enemmän seksuaalista halua ja suhdetta ei koeta niin sitovaksi kuin niissä suhteissa, joissa asutaan yhdessä. Erillissuhteissa on myös enemmän tilaisuuksia muiden samanaikaisten suhteiden solmintaan ja kumppani saattaa suhteutua niihin suhteen avoimemman luonteen vuoksi ymmärtäväisemmin. Erillissuhteissa elävillä onkin keskimääräistä vapaamielisemmät seksuaaliasenteet.
Sinkuista joka kymmenes kertoi kokeneensa vuoden aikana samanaikaisen suhteen. Ne olivat olleet suunnilleen yhtä yleisiä miehillä ja naisilla. Niiden yleisyydessä ei ollut tapahtunut erityisempää muutosta eri tutkimuskerroilla. Osa näistä kuten muistakin samanaikaista suhteista liittyy vaiheeseen, kun ihmiset siirtyvät suhteesta tai suhdemuodosta toiseen. Tätä päätelmää tukee se, että viimeisen vuoden aikana vähintään kaksi seksisuhdetta solmineista miehistä ja naisista noin 40 prosenttia kertoi kokeneensa sen vuoden aikana samanaikaisen suhteen. Aiempi suhde on jatkunut jonkin aikaa uuden suhteen alettua.
Omat asenteet liittyvät ymmärrettävästi merkittävästi siihen onko samanaikaisia suhteita solmittu. Jos ihmiset olivat sitä mieltä, että he voisivat ylläpitää seksisuhdetta yhtä aikaa useamman henkilön kanssa, niin joka toisella heistä oli ollut viimeisen vuoden aikana ainakin kaksi seksisuhdetta. Samanaikaisen suhteen hyväksyvistä miehistä kolmasosa ja naisista viidesosa kertoi solmineensa ainakin yhden samanaikaisen suhteen viimeisen vuoden aikana.
Yhteenveto
Miehillä toiveet samanaikaisista suhteista eivät lisääntyneet 2000-luvulla. Varsinkin nuorilla naisilla ne sen sijaan olivat lisääntyneet. Silti miehillä oli ollut toiveita merkittävästi naisia useammin. Miehillä toiveet samanaikaista suhteista olivat toteutuneet 2010-luvulla aiempaa harvemmin. Naisillakaan samanaikaiset suhteet eivät olleet 2000-luvun aikana yleistyneet.
Miesten ja naisten vastaukset vastasivat samanaikaisten suhteiden yleisyyden osalta eri parisuhdemuodoissa toisiaan, lukuun ottamatta erillissuhteita, joissa miehet raportoivat samanaikaisia suhteita kaksi kertaa naisia useammin. Erillissuhteissa miehet olivat toteuttaneet käytännössä suurempaa haluaan samanaikaisten suhteiden solmintaan. He olivat halunneet itselleen vakituisen suhteen, mutta samalla mahdollisuuden muihin seksuaalikokemuksiin.
Lisätietoja
Osmo Kontula, tutkimusprofessori
Viittaaminen
Kontula, O. (2021). Samanaikaiset seksuaalisuhteet. Tietovuoto-artikkeli 7/2021. Helsinki: Väestöliitto, Väestöntutkimuslaitos. Saatavilla: https://www.vaestoliitto.fi/artikkelit/samanaikaiset-seksuaalisuhteet/ [Viitattu: ##.##.20##].