"Seksuaalisuus on luonnollinen asia ja tulee esiin lapsen puheessa jo hyvin varhain. Miksi siitä pitäisi tehdä jokin kummajainen? Kun asioista puhuu niiden oikeilla nimillä, ikätasoon soveltuvalla tavalla, lapsi ymmärtää, ettei seksuaalisuuteen liity mitään salamyhkäistä. Terve suhde omaan vartaloon ja kunnioitus toisten kehoja kohtaan on hyvä lähtökohta seksuaalisuuden kehittymiselle." (vanhemman vastaus)

Seksuaalisuudesta puhuminen lapsen kanssa tarkoittaa puhumista ihmisen anatomiasta, kehon toiminnasta ja rakenteesta, niistä kehon osista, joita voi nähdä päälle päin, ja niistä, joita ei näe. Se on tiedon antamista ja samalla aina myös enemmän: elämäntaitojen ja asenteiden antamista.

Lapset ovat luonnostaan uteliaita tutustumaan omaan ja toisten kehoon. He haluavat ja tarvitsevat asiallista tietoa ja nimiä eri paikoille. On parasta puhua kehon seksuaalisista osista samaan tapaan ja samaan aikaan kuin muistakin kehon osista.

Kun puhuu lapselle ihmiskehosta, on tärkeää pitää mielessä, että on antamassa tietoa heistä itsestään. Se, mitä ja miten sanotaan, vaikuttaa siihen, miten he kokevat – ei vain kehonsa vaan itsensä ihmisinä. Samalla antaa siis asenteen.

Kun aikuinen puhuu lapselle myönteisesti ja hyväksyvästi ihmiskehon jokaisesta osasta, sen toiminnosta sekä itsestä huolen pitämisestä ja hygieniasta, lapsi pystyy kokemaan kehonsa myönteisenä. Kirosanoistakin kannattaa mainita, että ne eivät ole arvostavaa puhetta ihmisen kehosta tai seksuaalisuudesta.

Ihmissuhteita ja monenlaisia perheitä

Seksuaalisuudesta puhuminen lasten kohdalla tarkoittaa myös puhumista ihmissuhteista, monenlaisista perheistä, tunteista ja tunteiden näyttämisestä.

Lapset oppivat ja tekevät koko ajan havaintoja sosiaalisista säännöistä, sukupuolirooleista ja kulttuurin normeista. He tarvitsevat myönteisiä malleja ja hyviä asenteita. Moninaisuuden hyväksyminen lähtee ihan pienistä lapsista, jolloin asenteet jo rakentuvat.

"Olen kertonut neljävuotiaalle sateenkaariperheistä, kun hän kuuli automatkalla radiossa puhuttavan siitä ja kummasteli sitä, miksi naimisiin saa mennä vain mies ja nainen eikä muut. Kerroin, että kaikki ihmiset ovat erilaisia, eikä kaikkien tarvitse elää samallalailla ja että joskus vaikkapa kaksi miestä voi rakastua ja haluta mennä naimisiin. Lapsi ei vaikuttanut mitenkään yllättyneeltä, eikä kummastelevalta, otti asian vain luontevasti, ihan kuin minkä tahansa muunkin, ja se oli kyllä tarkoituksenikin. Mutta suureen ääneen parjasi, ettei kukaan saa kieltää keneltäkään naimisiinmenoa, kaikkien pitää saada rakastaa sitä ketä ne tahtoo. Ja tämän jälkeen keskustelu eteni siihen, voiko olla useamman kuin yhden kanssa naimisissa, ja siihenkin lapsen kanta oli, että pitää saada mennä naimisiin niin monen kanssa kuin tahtoo. Ihastelin lapsen suvaitsevaa näkemystä, jota ei oltu pilattu millään ennakkoasenteilla." (vanhemman vastaus)

Media tuo tietoa

Seksuaalisuudesta puhuminen lasten kohdalla tarkoittaa myös lisääntymisen perustietoutta. Sitä tarvitaan mielellään jo ennen kouluikää. Koulussa muutamaa vuotta vanhemmat lapset ”kasvattavat” usein pienempiään hämmentämällä ja kovistelemalla.

Pitäisikö siis myös median kuvista puhua? Kovin moni joutuu katsomaan toisen lapsen tai tämän isomman sisaruksen kännykästä tai koneelta aikuisjuttuja hyvin varhain. Kannattaa miettiä, miten varustaa lapsi pärjäämään siinä tilanteessa. Kun jotakin on puhuttu jo sitä ennen lapsen kanssa, hän kertoo helpommin näkemänsä tai kuulemansa asiat ja uskaltaa esittää kysymyksiä.

Lähde: Seksuaalisuuden portaat. Korteniemi-Poikela E ja Cacciatore R. Opetushallitus 2015.