Yksi lapsuuden perustehtävistä on ottaa oma keho haltuun. Lapsi oppii, miten keho toimii ja miltä se tuntuu. Hän löytää itsestään kaikki jännittävät paikat ja opettelee niille nimiä.

Kehityspsykologia osoittaa, että ihminen syntyy seksuaalisena ja meidän seksuaalisuutemme kehittyy eri vaiheissa. Nämä vaiheet ovat yhteydessä yleiseen kehitykseen ja niihin liittyviin kehitystehtäviin. (WHO, 2010, 22.)

Lapsi oppii kysymällä

Vanhemmat ja varhaiskasvattajat kohtaavat usein lasten kysymyksiä, jotka aikuisen näkökulmasta ovat seksuaalisia, kuten: Miten vauvat syntyvät?, Puuttuuko äiti sinun jalkojen välistä jotain?, Voiko iskä synnyttää vauvoja?, Miksi minulla ei ole tissejä? tai Voinko minäkin pissata seisaallaan?

Aikuinen, myös ammattikasvattaja, voi kokea kysymykset hämmentävinä ja vaikeina vastata. Aikuisten tulisi luoda lapsille turvallinen ympäristö näiden asioiden pohtimiseen. (Anna Katariina Koponen 2014.)

Myös vertailu toisten kehoihin kuuluu asiaan. Tämä utelias tutkiminen ja tiedonjano ansaitsee asialliset ja myönteiset vastaukset. Kaikista paikoista pitää voida kysyä ja niitä saa katsoa omassa kehossaan. Jokainen kohta on tärkeä ja sille löytyy sopiva nimikin.

Myönteinen käsitys ja ylpeys omasta kehosta on herkkää ja haavoittuvaa lapsellisuutta, jota pitää suojata.

"Seksuaalisuus on herkkä asia, joka on olemassa ihmisessä lapsesta saakka. Sen kehittymistä täytyy mielestäni tukea ja suojata lasta häpeän ja loukatuksi tulemisen tunteilta siihen liittyen." (ammattilaisen vastaus)

Lapsille seksuaalisuudesta puhuminen tarkoittaa puhetta kehosta ja itsestä huolehtimisesta, ihmisenä olemisesta, ihmissuhteista ja omista oikeuksista. Siihen liittyvät joskus ohimennen myös kysymykset siitä, mistä lapset tulevat. Kaikki ihmisen elämään liittyvät asiat kiinnostavat lasta.

On hyvin tärkeää, ettei lapsen kysymyksiä kielletä tai paheksuta. Muuten lapsi ajattelee, että tässä on jotain pahaa tai sopimatonta. Seksuaalisuudesta kerrotaan myönteiseen sävyyn, koska puhutaan lapsen omasta elämästä, omasta kehosta ja sen arvostamisesta. Samalla luodaan pohjaa hänen tulevalle seksuaalisuudelleen.

Vastaa aina lapselle

Lapsi tarvitsee yksinkertaista ja selkeää tietoa, joka sopii lapsen näkökulmaan ja ikään. Hän ei tarvitse kuvailuja aikuismaailman seksistä ja seksuaalisuudesta.

Perussääntö on, että jos lapsi kysyy, pitää aina vastata. Esimerkiksi: Vauvoja tulee vauvansiemenestä. Ei naurunalaiseksi tekemistä, härskiä puhetta eikä Haikara tuo vauvat -satuja. Satukirjoja voi toki käyttää apuna ja eläinvanhempien perheellistyminen voi olla mukava tie vauvojentekotietoon.

Jo 4–5-vuotiaalle on syytä vastata asiallisesti, sillä hän on yleensä hyvin utelias ja avoin vaikutteille. Vanhempien on tärkeää vastata näihin kysymyksiin itse, muuten lapsi hakee tiedon ikätovereiltaan, ja se voi olla hyvinkin hämmentävää.

Myös varhaiskasvatuksen ammattilaiset vastaavat seksuaalisuuteen liittyviin kysymyksiin usein päivähoidossa. Kannattaa päättää ja sopia etukäteen vaikka kasvatuskeskustelun yhteydessä, miten lapsille puhutaan kehosta, tykkäämisistä, omista oikeuksista, sopivuus- ja turvasäännöistä, lapsen syntymästä sekä muista tavallisista puheenaiheista.

Päivähoidossa lapset pohtivat seksuaalisuutta. Ylemmässä kuviossa on niiden ammattilaisten määrä (%) jotka havaitsivat mainittuja puheita "päivittäin" tai "viikoittain".
Vieläkin enemmän ammattilaiset kohtaavat lasten teoillaan ilmentämää seksuaalisuutta. Yllä niiden ammattilaisten määrä (%) jotka näkivät kuviossa mainittuja tekoja "usein", "joskus" tai "harvoin".

Mitä lapset kysyvät?

Päivähoidon ja varhaiskasvatuksen ammattilaiset (N=507) vastasivat tutkimuksessamme kysymykseen ”Oletko kohdannut seuraavia lasten itse esittämiä kysymyksiä tai pohdintoja?”

Viereisessä kuviossa nähdään, mitkä aiheet olivat suosituimmat lasten puheissa eli kuinka moni vastaajista valitsi vaihtoehdon ”päivittäin” tai ”viikoittain”.

Oma keho kiinnosti lapsia ylivoimaisesti eniten, hyvänä kakkosena olivat tunteet: rakastumiset ja ihastumiset lasten puheissa. Sen sijaan aihe, jota aikuiset ehkä jännittävät eli lisääntyminen ja raskaus, oli lasten puheissa aika harvinainen.

Mitä lapset tekevät?

Päivähoidon ja varhaiskasvatuksen ammattilaiset (N=507) vastasivat myös kysymykseen "Millaisia tapahtumia juuri sinä olet havainnut päivähoidon ja varhaiskasvatuksen arjessa?"

Alemmassa kuviossa nähdään prosentteina se, kuinka moni ammattilainen vastasi "usein", "joskus" tai "harvoin". Yhteenlaskettuna saadaan ne ammattilaiset, jotka havaitsevat ainakin joskus näitä lasten tekoja työssään.

Lasten tekoja oli enemmän kuin puhetta. Yleisin aihe olivat normit ja tavat, eli lapset noudattivat niitä lähes kaikkien mielestä ymmärtämällä ja kunnioittamalla yksityisyyttä (98 %) sekä pyrkimällä salaamaan seksuaalisuuteen liittyvät tutkimukset ja leikit aikuisilta (95 %). Hyvät tavat ja oma rauha opitaan siis tehokkaasti ja varhain.

Myös tunteiden osoittaminen oli lähes kaikkien vastaajien mielestä tavallista, lapset ilmaisivat helposti tunteitaan ja myös ihastumisia ja tykkäämistä (97 %).

Joidenkin lasten seksuaaliset teot tai leikit hämmensivät toisia lapsia valtaosan mielestä ja lähes puolet oli nähnyt lapsilla sellaisia tekoja, jotka herättivät huolta siitä, mitä lapsi on voinut kokea.

Oman kehon ja sukupuolielinten näyttäminen sekä toisten sukupuolielinten tutkiminen olivat samoin tavallisia eli 80 % ammattilaisista oli havainnut sitä.

Lastenpsykiatri Raisa Cacciatore ja kätilö, tutkija Susanne Ingman-Friberg tekivät Väestöliiton kyselytutkimuksen pienten lasten seksuaalisuudesta ja seksuaalikasvatuksesta sekä kodeissa että päivähoidossa  Kyselyn vastauksia löytyy näiltä sivuilta, asiantuntijatekstien lomasta. Sitaatit on kirjoitettu "kursiivilla ja laitettu lainausmerkkeihin" ja perässä lukee joko (vanhemman vastaus) tai (ammattilaisen vastaus).