"Positiivisia ehkä kuitenkin. On ilmeistä nähdä, miten se kehittyy lapsuudessa. Ei tarvitse olla Einstein havaitakseen sitä, että seksuaalisuus on olemassa jo lapsena. Se on vain eri muodossa kuin aikuisilla." (vanhemman vastaus)

Hankalaa vai helppoa

Pienten lasten seksuaalisuus ja seksuaalikasvatus ovat osalle aikuisista hyvin vaikeita asioita käsitellä ja osalle taas aivan luonnollisia ja helppoja. Paljon riippuu siitä, millaisia kokemuksia itse on lapsena saanut, ja miten asioista on puhuttu. Sekä vanhemmat että varhaiskasvatuksen ja päivähoidon ammattilaiset kuvaavat kyselytutkimuksissamme omia tunteitaan.

"Onhan se tietysti hieman hankala aihe, kun itselle kotona oppi on tullut lähinnä kirjojen kautta eikä vanhemmat ole asiasta olleet niin valmiita puhumaan." (vanhemman vastaus)

"Muistikuva jostain 46 vuoden väliltä sellainen, että olin kömpinyt vanhempien kainaloon nukkumaan, ja äitini sanoi jossain kohtaa, että "kädet pois housuista". En tarkemmin muista, mikä tilanne tuota edelsi, mutta se kuvaa aika hyvin koko lapsuudenkodin ilmapiiriä: asioista ei puhuttu, paitsi jos oli ihan pakko kieltää." (vanhemman vastaus)

Tunteet ovat tavallisia

Kaikki aikuiset haluavat suojata ja ohjata lastaan parhaalla mahdollisella tavalla. Se ei ole helppoa, jos heiltä puuttuu tietoa, tai jos omat ahdistuksen ja ärtymyksen tunteet nousevat pintaan. Erilaiset tunteet ovat kuitenkin luonnollisia, eikä niitä tarvitse pelästyä. Seuraavassa vanhempien kuvauksia tunteistaan:

"Ristiriitaisia; toisaalta kaikki on niin luonnollista, mutta toisaalta on vaikea ajatella asioita eri tavalla kuin miten on itse asiat lapsena kokenut/kuullut. Ei haluaisi toistaa samoja "virheitä" , joita omat vanhemmat tekivät, mutta osaako kuitenkaan tehdä/sanoa toisin."  (vanhemman vastaus)

"Positiivisia: Näen sen (seksuaalikasvatuksen) mahdollisuuksien paikkana rakentaa hyvää itsetuntoa ja onnellista elämää, joka kantaa pitkälle. Lapsen seksuaalisuus on myös innostavaa: se tutustumisen seurailu on kiehtovaa, kun häpeä ei vielä ole päässyt pesiytymään uteliaisuuden kylkeen."  (vanhemman vastaus)

Oman hämmennyksen voi voittaa

Hyvä ohje on: Älä paheksu. Normaalin kehityksen, avoimen puheen ja tiedonhalun paheksuva rankaiseminen voi jättää jälkiä lapsen seksuaalisuuteen. Odota hetki ja mieti, onko kielteiselle reaktiolle todellisuudessa mitään syytä.

Jos oma tunnereaktio hämmentää, on useimmiten parasta ettei sano mitään. Yleensä ei ole kiire reagoida. Aina ei tarvitse toimia lainkaan, jos lapsi tutkii itseään, ilmentää jotenkin omaa uteliaisuuttaan tai hakee mielihyvää. Ota aikalisä, punnitse asiaa vielä kerran. Soita vaikka hyvälle ystävälle, jotta voitte yhdessä miettiä, onko tilanteessa tarpeen puuttua lapsen tekemisiin vai ei. Mieluummin siis myönteistä kuin kielteistä puhetta lapselle. Rajaa lapsen tekemisiä ystävällisesti.

"Toivon etten mene hämilleni ja että lapsi oppii arvostamaan kehoaan ja osaa ilmaista seksuaalisuuttaan. Oma esimerkki lienee tässä yksi ratkaisevista tekijöistä."  (vanhemman vastaus)

"Lapseni tykkää suihkussa tutkia omaa sukupuolielintään ja suihkutella vettä sitä kohti. Annan hänen olla rauhassa, enkä kiellä tai ihmettele asiaa. Hän kokeilee asiaa vähän aikaa ja jatkaa sitten muihin juttuihin."  (vanhemman vastaus)

Lapset ovat yksilöitä. Osaa lapsista seksuaalisuuteen liittyvät asiat kiinnostavat enemmän kuin muita. Kun aikuinen itse opiskelee lasten seksuaalisuuden tavallisia ilmenemistapoja, hän alkaa ymmärtää asioita paremmin ja omat ahdistuksen ja ärtymyksen tunteet helpottavat. Seksuaalisuus on iloinen asia, joka liittyy mielihyvään ja turvallisuuteen.

Lue myös: Seksuaalikasvatusta varhaiskasvatuksessa ja lasten tunteista kertova artikkeli: Muista tunteet.