Lasten lyhyempi ikäero on yhteydessä vanhempien korkeampaan riskiin erota

Viimeisten vuosikymmenten aikana kahden lapsen perheet ovat yleistyneet vallitsevaksi perhemuodoksi länsimaissa.

Lapsiluku ei siis enää erottele perheitä toisistaan, vaan perheet eroavat eritoten sen suhteen, millaisella ikäerolla perheen kaksi lasta ovat syntyneet. Tutkimusta lasten ikäeroista ja etenkin niiden yhteyksistä perheen ihmissuhteisiin on kuitenkin verrattain vähän.

Tammikuun 2018 tietovuodossamme tarkastelimme sitä, minkälaisilla ikäeroilla suomalaiset lapset keskimäärin syntyvät. Syntymävälit ovat viimeisten vuosikymmenten aikana lyhentyneet, mikä liittyy muun muassa naisten lisääntyneeseen korkeakouluttautumiseen ja myöhentyneeseen lastensaantiin (Berg & Rotkirch, 2014). Suuri osa suomalaisista myös haluaa saada lapset pienellä, enintään kahden vuoden ikäerolla. Moni puhuu siitä, että haluaa pikkulapsiajan ”kerralla alta pois”, ja toivoo pienen ikäeron lähentävän lasten välejä ja mahdollistavan yhteiset leikit (Moisio, 2016).

Tutkimuksessa on joitakin viitteitä siihen, että sisaruksilla, joilla on pieni ikäero, on keskimäärin lämpimämmät välit kuin pidemmällä välillä syntyneillä lapsilla, mutta toisaalta myös siitä, että lähekkäin syntyneet lapset riitelevät enemmän kuin sisarukset, joilla on pidempi ikäero (esim. Milevsky ym., 2005). Samanikäisillä lapsilla on melko samanlaiset tarpeet, jolloin vanhempien huomiosta voi syntyä enemmän kilpailua. Hyvin lyhyet lasten syntymävälit on tutkimuksissa yhdistetty myös joihinkin terveydellisiin riskeihin niin lapsille kuin äidille (Conde-Agudelo ym., 2012).

Tarkastelimme suomalaisella rekisteriaineistolla lasten syntymävälien ja vanhempien eroriskin välistä yhteyttä. Tutkimuksessa oli mukana 42,481 yksilöä, joilla oli kaksi, ja ainoastaan kaksi, lasta ensimmäisen aviokumppaninsa kanssa. Mukaan otettiin kaikki, jotka olivat menneet naimisiin ennen toisen lapsen syntymää, vaikka ensimmäinen lapsi olisi syntynyt avoliitossa. Yksilöt, jotka olivat saaneet kaksoset, ja yksilöt, jotka olivat kumppaninsa kanssa ainoastaan avoliitossa, rajattiin tutkimuksen ulkopuolelle.

Tutkimme vanhemman riskiä avioeroon kymmenen vuoden kuluessa toisen lapsen syntymästä sen mukaan, minkälainen syntymäväli hänen kahdella lapsellaan oli. Syntymävälit jaoteltiin kuuden kuukauden luokkiin lukuun ottamatta lyhyimpien syntymävälien luokkaa, joka käsitti kaikki enintään 18 kuukauden syntymävälit. Muita syntymävälejä verrattiin tilastollisesti tähän lyhyimpään syntymäväliluokkaan.

Analyyseissä otettiin tilastollisesti huomioon vanhemman syntymävuosi, sukupuoli, vanhemman ikä ensimmäisen lapsen syntyessä, avioliiton pituus toisen lapsen syntyessä, se, solmittiinko avioliitto ennen vai jälkeen ensimmäisen lapsen syntymän, sekä vanhemman sosioekonominen asema. Analyysien tulokset kertovat siis sen, mikä on lasten syntymävälin itsenäinen yhteys vanhemman eroriskiin, kun monet tunnetut avioeron riskitekijät on otettu huomioon. Analyysit suoritettiin Coxin regressiomenetelmällä.

Viivapiirros siitä, että lyhyimmillä syntymäväleillä syntyneiden lasten vanhemmat erosivat useimmin kymmenen vuoden aikana
Kuvio 1. Eronneiden osuus kymmenen vuoden kuluessa toisen lapsen syntymästä sen mukaan, minkälainen ikäero henkilön kahdella lapsella on.

Tutkimuksessa havaitsimme, että verrattuna enintään 18 kuukauden syntymäväliin lasten välillä, pidemmät syntymävälit olivat yhteydessä vanhemman pienempään eroriskiin. Enintään 18 kuukauden syntymävälillä syntyneiden lasten vanhemmista 26 prosenttia erosi kymmenen vuoden seurannassa, ja yli 4 vuoden syntyvälillä syntyneiden lasten vanhemmista 18 prosenttia erosi. Toisin sanoen, lyhyimmillä syntymäväleillä syntyneiden lasten vanhempien eroriski oli noin puolitoistakertainen verrattuna pisimmillä ikäeroilla syntyneiden lasten vanhempiin. Jatkoanalyyseissä kävi ilmi, että syntymävälit noin kolmeen – kolmeen ja puoleen vuoteen saakka olivat yhteydessä pienempään eroriskiin verrattuna lyhyempiin syntymäväleihin, ja tätä pidemmillä väleillä eroriski ei enää pienentynyt.

Tässä tutkimuksessa havaitsimme, että lyhyemmät syntymävälit ovat yhteydessä vanhempien kohonneeseen todennäköisyyteen erota. Kyseessä on korrelatiivinen tutkimus, joten mahdollisista syistä tai mekanismeista tämän yhteyden takana on vaikea sanoa mitään lopullista. Voi olla, että näiden ilmiöiden välillä on syy–seuraussuhde. Esimerkiksi niin, että lyhyet syntymävälit kuormittavat perhettä, johtavat korkeampaan vanhempien stressiin ja lopulta mahdolliseen avioeroon. Toisaalta voi olla, että kyse on niin sanoitusta kolmansista tekijöistä, jotka vaikuttavat sekä lyhyiden syntymävälien että eroriskin taustalla. Esimerkiksi niin, että yksilöt, jotka saavat lapsia pienemmillä ikäeroilla ovat myös keskimäärin vähän alttiimpia avioerolle omien ominaisuuksiensa takia. Vaikka pyrimme analyyseissa ottamaan huomioon tällaisia mahdollisia kolmansia tekijöitä, kaikkia niitä on rekisteriaineistolla mahdotonta kontrolloida. Tällainen käyttäytymistaipumus, joka voisi vaikuttaa sekä lyhyempien syntymävälien että korkeamman eroalttiuden taustalla, voisi olla esimerkiksi impulsiivisuus.

Lopuksi on hyvä muistaa, että kyse on tilastollisesta tutkimuksesta. On paljon yksilöitä, joiden lapset ovat syntyneet pienellä ikäerolla ja parisuhteessa menee hyvin, ja toisaalta paljon niitä, jotka eroavat vaikka lapset olisivat syntyneet pidemmillä väleillä. Tilastollisessa tarkastelussa avioeroriski kuitenkin painottuu enemmän siihen ryhmään, joiden lapsilla on lyhyet ikäerot.

Suomalaisessa lapsiperheitä koskevassa keskustelussa korostuvat usein normatiivisetkin näkemykset siitä, minkälaista lapsiperhe-elämän pitää olla. Tähän keskusteluun liittyy usein käsitys siitä, että lyhyet ikäerot lapsille ovat paras (ja ainoa) ratkaisu. Tutkimustulostemme perusteella voi pohtia ainakin sitä, että jos muunlaiset ratkaisut olisivat mahdollisia, haluaako juuri meidän perheemme ”hoitaa pikkulapsiajan kerralla pois alta”.

Lähteet

Berg, V., & Rotkirch, A. (2014). Faster transition to the second child in late 20th century Finland: a study of birth intervals. Finnish Yearbook of Population Research, 49, 73-86. https://doi.org/10.23979/fypr.48424

Conde‐Agudelo, A., Rosas‐Bermudez, A., Castaño, F., & Norton, M. H. (2012). Effects of birth spacing on maternal, perinatal, infant, and child health: a systematic review of causal mechanisms. Studies in family planning, 43(2), 93-114.

Milevsky A, Smoot K, Leh M, Ruppe A. Familial and contextual variables and the nature of sibling rela- tionships in emerging adulthood. Marriage Fam Rev. 2005; 37: 123–141. https://doi.org/10.1300/ J002v37n04

Moisio, J. (2016). Kahden vuoden paradigma ja muita näkemyksiä: Vanhempien ajatuksia sisarusten ikäeroihin vaikuttavista tekijöistä. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, Sosiaalitieteiden laitos.

Tietovuoto perustuu artikkeliin

Berg V, Miettinen A, Jokela M, Rotkirch A (2020) Shorter birth intervals between siblings are associated with increased risk of parental divorce. PLoS ONE 15(1): e0228237. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0228237

Tutkimus on julkaistu vertaisarvioidussa Plos One -tiedejulkaisussa ja on vapaasti saatavilla. Tutkimuksessa käytetyn Finnunion-rekisteriaineiston kokosi ja toimitti Tilastokeskus

Lisätietoja
Venla Berg, tutkimusjohtaja