Pitkät avioliitot ennustavat hyvinvointia yli 60-vuotiailla
Tässä Tietovuoto-artikkelissa tarkastelemme, ovatko parisuhdehistoriat yhteydessä hyvinvointiin kuudenkymmenen ikävuoden jälkeen.
Aiemmin tänä vuonna julkaistussa Tietovuoto-artikkelissa jaottelimme vuosina 1945-57 syntyneiden länsi- ja pohjoiseurooppalaisten parisuhdehistorioita.
Alla olevissa kuvissa vertaillaan suhdehistorioiden hyvinvointiyhteyksiä sellaisiin parisuhdehistorioihin (ryhmä 1), jotka koostuivat pääosin yhdestä pitkästä avioliitosta (ks. Tietovuoto 3/2022). Hyvinvointia mittasimme koetulla terveydellä, elämäntyytyväisyydellä, CASP-12 elämänlaatupatteristolla ja puristusvoimalla.
Parisuhdehistorioiden yhteydet hyvinvointiin. Referenssiryhmä on yksi pitkä avioliitto, c2=uudelleenavioituminen, c3=avioero, c4=useita avoliittoja, c5=sinkku.
CASP-12 elämänlaatuindeksi koostuu kahdestatoista hyvinvointia mittaavasta kysymyksestä, kuten kokeeko vastaaja, että tämän elämä on merkityksellistä, onko tällä riittävä toimeentulo, muisteleeko vastaaja mennyttä elämäänsä lämmöllä, ja niin edelleen. Puristusvoima taas kuvaa käytännössä sitä, miten kovaa ihminen pystyy kiloissa mitattuna kättelemään ja ennustaa yllättävän hyvin elämänlaatua fyysisestä toimintakyvystä, mielenterveyteen, uniongelmiin ja kognitiivisiin kykyihin.
Kuvissa sinivalkoiset pisteet edustavat eroa avioliittoryhmään (ryhmä 1), leveät ja kapeat palkit 95 %:n ja 99 %:n luottamusvälejä. Esimerkiksi miehillä, jotka olivat sinkkuina suurimman osan elämästään 60-vuotiaaksi asti, oli keskimäärin noin 0,5 kertaa aineiston keskihajontaa huonompi puristusvoima (eli 5,6 kg heikompi puristusvoima, keskiarvo 35,5 kg) verrattuna miehiin, jotka ovat olleet suurimman osan elämästään yhdessä avioliitossa.
Sekä miehillä että naisilla vakaat parisuhdehistoriat olivat yhteydessä parempaan hyvinvointiin. Mitä enemmän henkilö vietti elämästään ilman parisuhdetta, sitä huonompi hyvinvointi oli yli 60-vuotiaana: sinkku- ja eroryhmiin kuuluvilla oli kaikkein heikoin hyvinvointi. Peräkkäisten avoliittojen kohdalla trendi oli samansuuntainen, paitsi korkeakoulutetuilla naisilla, joilla useat avoliitot olivat yhteydessä hyvinvointiin (tuloksia ei kuvattu yllä). Useammassa kuin yhdessä avioliitossa olleilla, myöhemmän iän hyvinvointi oli hieman matalammalla tasolla kuin yhden pitkän avioliiton kokeneilla, mutta erityisesti miehillä erot olivat käytännössä olemattomat.
Parisuhdehistorioiden ja hyvinvoinnin yhteydet olivat muuten samansuuntaisia miehillä ja naisilla mittareista riippumatta, mutta miehillä havaittiin isoimmat erot puristusvoimassa, kun taas naisilla erot olivat lähes olemattomat. Myös aiemmissa tutkimuksissa parisuhdehistorioiden ja terveyden yhteys on todettu vahvemmaksi nimenomaan miehillä. Tässä tutkimuksessa löysimme varsin selkeitä yhteyksiä myös parisuhdehistorioiden ja naisten terveyden välille, mikä oli ainakin osittain uutta.
Lisätietoja
Miika Mäki, tutkija
Tietovuoto perustuu työpaperiin
Mäki, M., Hägglund, A. E., Rotkirch, A., Kulathinal, S., Myrskylä, M. Stable marital histories predict happiness and health across educational groups. MPIDR Working Paper WP-2022-035, 41 pages. Rostock, Max Planck Institute for Demographic Research (December 2022) https://dx.doi.org/10.4054/MPIDR-WP-2022-035
Viittaaminen
Mäki, M. (2022). Pitkät avioliitot ennustavat hyvinvointia yli 60-vuotiailla. Tietovuoto-artikkeli 10/2022. Helsinki: Väestöliitto, Väestöntutkimuslaitos. Saatavilla: https://www.vaestoliitto.fi/artikkelit/pitkat-avioliitot-ennustavat-hyvinvointia-yli-60-vuotiailla/ [Viitattu: ##.##.20##].