Teinivanhemmuus on yleisempää niillä, joiden vanhemmilla on päihdehäiriö

Ainakin yhdellä kymmenestä lapsesta kehittyneissä länsimaissa on vanhempi, jolla on päihdehäiriö. Päihdehäiriöt eivät kosketa vain niistä kärsivää yksilöä, vaan myös muita ihmisiä hänen ympärillään.

Päihdehäiriöisten vanhempien lapset ovat yksi suuri, ja erityisen haavoittuva, joukko tällaisia sijaiskärsijöitä. Vanhempien päihdehäiriöt on tutkimuksissa yhdistetty lapsuuden matalaan sosioekonomiseen asemaan, epävakaisiin perhesuhteisiin, vanhemmuuden haasteisiin, ja vakavimmillaan lasten heitteillejättöön ja kaltoinkohteluun (Choenni ym. 2017; Straussner & Fewell, 2018). Tässä tutkimuksessa tarkastelimme vanhemmaksi tulon ajoitusta päihdehäiriöisten vanhempien lapsilla.

Aiemmasta tutkimuksesta tiedetään, että epävakaat tai turvattomat olosuhteet lapsuudessa ovat yhteydessä suurempaan todennäköisyyteen tulla vanhemmaksi teini-iässä (Coyne & D’Onofrio, 2012), mikä taas osaltaan ruokkii huono-osaisuuden ylisukupolvista periytymistä (Coyne ym., 2013). Halusimme tarkastella myös sitä, minkälaisia mekanismeja mahdollisen varhaisemman lastensaannin taustalla on.

Evoluutiopsykologisten teorioiden mukaan epävakaissa oloissa on parempi saada jälkeläisiä heti kuin jäädä odottamaan epävarmaan tulevaisuuteen, mikä ohjaisi tiedostamattomasti yksilön käyttäytymistä kohti varhaista lapsensaantia (esim. Belsky ym., 1991). Toisaalta samat perinnölliset ominaisuudet, jotka ovat yhteydessä vanhempien alttiuteen kärsiä päihdehäiriöistä, voivat periytyä lapsille ja lisätä alttiutta varhaiselle lapsensaannille. Esimerkiksi heikko impulssikontrolli, taipumus riippuvuuksiin ja seksuaalinen riskikäyttäytyminen ovat kaikki perinnöllisiä ominaisuuksia, jotka ovat voimakkaasti yhteydessä keskenään (Leeman ym., 2018).

Tarkastelimme ruotsalaisilla, koko väestön kattavilla rekisteriaineistoilla, miten vanhempien päihdehäiriöt ovat yhteydessä siihen, minkä ikäisinä heidän lapsensa tulevat vanhemmiksi. Aineistonamme olivat kaikki Ruotsissa vuosina 1973–1993 syntyneet lapset (N = 2 176 128). Seurasimme heidän lapsensaantiaan 12-vuotiaasta siihen asti, kun he täyttivät 25.

Vanhemmalla katsottiin olevan päihdehäiriö, jos hänellä oli rekistereissä merkintä päihdehäiriöön viittaavasta lääketieteellisestä diagnoosista tai tuomio huumausainerikoksista tai päihteiden vaikutuksenalaisena ajamisesta. Vertasimme heitä, joiden isällä tai äidillä oli päihdehäiriö heihin, joiden vanhemmilla ei ollut päihdehäiriötä.

Lisäksi vertasimme keskenään serkuksia, joiden toisilleen sukua olevista vanhemmista toisella oli ja toisella ei ollut päihdehäiriötä. Näin pystyimme tarkastelemaan sitä, missä määrin vanhempien päihdehäiriön ja lapsen varhaisemman vanhemmaksi tulon välinen yhteys on geeneistä ja missä määrin ympäristöstä johtuvaa.

Kuvio vanhempien päihdehäiriön vaikutuksista teinivanhemmuuteen
Kuvio 1. Palkkien korkeus kertoo, kuinka paljon todennäköisemmin (tai vähemmän todennäköisesti) henkilö, jonka vanhemmalla on päihdehäiriö, sai ensimmäisen lapsensa 25. ikävuoteen mennessä verrattuna henkilöön, jonka vanhemmalla ei ole päihdehäiriötä. Yksilövertailussa vertailu tehtiin väestötasolla, serkusvertailussa verrattiin keskenään serkkua, jonka vanhemmalla on ja serkkua, jonka vanhemmalla ei ole päihdehäiriötä. Identtisten kaksosten lapsilla (kaksos-serkukset) on keskenään eniten samoja geenejä, sitten täyssisarusten lapsilla ja vähiten samoja geenejä jakavat puolisisarusten lapset.

Aineistossamme noin 15 prosentilla lapsista ainakin toisella vanhemmalla oli päihdehäiriö. Niistä lapsista, joiden vanhemmilla ei ollut päihdehäiriötä, 10 prosenttia tuli vanhemmaksi 25. ikävuoteen mennessä, kun päihdehäiriöisten vanhempien lapsilla tuo osuus oli 18 prosenttia. Toisaalta havaitsimme myös, että vertailtaessa serkuksia, joista toisen vanhemmalla oli ja toisen vanhemmalla ei ollut päihdehäiriötä, erot heidän lastensaannin ajoituksessaan pienenivät.

Serkukset, joiden vanhemmat olivat identtisiä kaksosia, saivat ensimmäisen lapsensa 25-vuotiaaksi mennessä yhtä todennäköisesti riippumatta siitä, kumman vanhemmalla oli päihdehäiriö. Toisin sanoen, varhainen lastensaanti ei välttämättä liittynyt vanhemman päihdehäiriöön, vaan serkusten jakamaan yhteiseen taustaan. Ja mitä enemmän serkusten välistä yhteistä geneettistä perimää otimme analyyseissä huomioon, sitä pienemmäksi kävivät heidän eronsa lastensaannin ajoituksessa.

Tutkimuksessamme kävi ilmi, että päihdehäiriöisten vanhempien lapset tulevat itse vanhemmiksi keskimääräistä nuorempina. Tämä ilmiö ei kuitenkaan liity pelkästään lapsuuden epävarmaan tai turvattomaan ympäristöön, vaan myös geneettisiin taipumuksiin, joita nämä lapset perivät vanhemmiltaan. Kun halutaan ennaltaehkäistä vanhempien päihteidenkäytön vaikutuksia lapsiin, olisi tärkeää kohdentaa toimia myös lasten itsensä riskikäyttäytymiseen, eikä keskittyä hoitamaan vain vanhempia.

Läheet:

Belsky, J., Steinberg, L., & Draper, P. (1991). Childhood experience, interpersonal development, and reproductive strategy: An evolutionary theory of socialization. Child Development, 62(4), 647–670. https://doi.org/10.1111/j.1467-8624.1991.tb01558.x.

Choenni, V., Hammink, A., & van de Mheen, D. (2017). Association between substance use and the perpetration of family violence in industrialized countries: A systematic review. Trauma, Violence, and Abuse, 18(1), 37–50. https://doi.org/10.1177/1524838015589253.

Coyne, C. A., & D’Onofrio, B. M. (2012). Some (but not much) progress toward understanding teenage childbearing: A review of research from the past decade. In J. B. Benson (Ed.), Vol. 42. Advances in child development and behavior (pp. 113–152). London: Academic Press. https://doi.org/10.1007/s11103-011-9767-z.Plastid.

Coyne, C. A., Långström, N., Lichtenstein, P., & D’Onofrio, B. M. (2013). The association between teenage motherhood and poor offspring outcomes: A national cohort study across 30 years. Twin Research and Human Genetics, 16(3), 679–689. https://doi.org/10.1111/1467-9507.00177.

Leeman, R. F., Rowland, B. H. P., Gebru, N. M., & Potenza, M. N. (2018). Relationships among impulsive, addictive and sexual tendencies and behaviours: A systematic review of experimental and prospective studies in humans. Philosophical Transactions of the Royal Society B: Biological Sciences, 374(1766), 20180129. https://doi.org/10.1098/rstb.2018.0129.

Straussner, S. L. A., & Fewell, C. H. (2018). A review of recent literature on the impact of parental substance use disorders on children and the provision of effective services. Current Opinion in Psychiatry, 31(4), 363–367. https://doi.org/10.1097/YCO.0000000000000421.

Tietovuoto perustuu artikkeliin

Berg, V., Kuja-Halkola, R., D’Onofrio, B. M., Lichtenstein, P., & Latvala, A. (2021). Parental substance misuse and reproductive timing in offspring: A genetically informed study. Evolution and Human Behavior, 42(2), 157-164. https://doi.org/10.1016/j.evolhumbehav.2020.08.011.

Tutkimus on julkaistu vertaisarviodussa Evolution and Human Behavior -tiedejulkaisussa ja on vapaasti saatavilla.

Lisätietoja
Venla Berg, tutkimusjohtaja

Viittaaminen

Berg, V. (2021). Teinivanhemmuus on yleisempää niillä, joiden vanhemmilla on päihdehäiriö. Tietovuoto-artikkeli 3/2021. Helsinki: Väestöliitto, Väestöntutkimuslaitos. Saatavilla: https://www.vaestoliitto.fi/artikkelit/teinivanhemmuus-on-yleisempaa-niilla-joiden-vanhemmilla-on-paihdehairio/ [Viitattu: ##.##.20##].