Muistoja yhteisistä hetkistä lastenlasten kanssa

Suukkoja ja säröjä -blogi,

marraskuun julkaisu selkokielellä, 9.11.2022

 

Kun lapsenlapsi syntyy,

se on yhtä mieleenpainuva hetki,

kuin oman lapsen syntymä. 

Kun näen lapsenlapsen ensimmäisen kerran,

liikutun joka kerta.

 

Kaikki toivovat,

että lapsesta tulee onnellinen.

Toivomme myös, 

että hän saa tehdä niitä asioita, 

joihin hänellä on lahjoja.

 

Monet lapsenlapsemme harrastavat

koripalloa ja jalkapalloa. 

On hauska seurata heidän pelejään.

Välillä pelissä onnistuu lapsenlapsen joukkue

ja välillä vastustajan joukkue.

 

Kun lapsi ei onnistu tekemään maalia

tai heittämään palloa koriin, 

hän pettyy. 

Silloin on tärkeää,

että isovanhemmat rohkaisevat

ja kannustavat lasta.

 

Viime keväänä pojanpoikani tanssi 

koulussa vanhojentansseja.

Me isovanhemmat olimme katsomassa tansseja.

 

Nuoret tanssijat olivat harjoitelleet hyvin 

ja kaikki sujuivat hienosti. 

Tanssien jälkeen pojanpoikani lähetti

meille tekstiviestin.

Hän kiitti meitä isovanhempia siitä, 

että olimme katsomassa tansseja.

 

Me isovanhemmat olemme käyneet 

lastenlasten kanssa monta kertaa teatterissa.

On ilo nähdä, 

miten paljon lapset nauttivat teatterista ja oopperasta. 

Heidän silmänsä loistavat, 

ja he nauravat paljon.

 

Pidän erityisen paljon siitä, 

kun lapsenlapset kertovat,

mitä he ovat nähneet ja kuulleet.

 

Olemme viettäneet myös elokuvailtoja

vähän vanhempien lastenlasten kanssa.

Samalla olemme keskustelleet siitä, 

mikä elokuvissa on ollut kiinnostavaa 

ja mikä on ollut ehkä huonoa.

 

Elokuvat käsittelevät usein elämän tarkoitusta,

kärsimystä tai herkkyyttä. 

On tärkeää keskustella lastenlasten kanssa

myös näistä asioista. 

Me isovanhemmat voimme jakaa 

lapsenlapsille elämänkokemustamme.

 

Tyttärenpojalla on näyttelemisen lahja. 

Hän on jo tehnyt videoita,

joissa hän kertoo vitsejä. 

Myös minä olen esiintynyt hänen kanssaan.

Meillä oli yhteinen esitys mummin syntymäpäivillä. 

Tyttärenpoika oli toimittaja

ja minä olin dosentti eli asiantuntija,

jota hän haastatteli.

 

Muutama vuosi sitten soitimme pojantyttäreni kanssa

yhdessä puhallinmusiikkia. 

Hän oli erittäin hyvä soittaja,

joka oli esiintynyt paljon. 

Soitimme tuttuja kappaleita omaksi iloksemme. 

Musiikki luo yhteyttä,

ja yhdessä soittaminen luo vahvan tunnelman.

 

On jännittävää odottaa, 

millaisia yhteisiä kokemuksia tulevaisuus tuo tullessaan.

 

Teksti: Heikki Teittinen

Selkomukautus: Sanna-Leena Knuuttila

 

 

Heikki Teittinen, kahdeksan lapsenlapsen ukki musisoi, lukee satuja ja filosofoi lastenlastensa kanssa aina silloin, kun ei ota nokosia.

 

Lue isovanhemmuudesta lisää selkokielellä täältä.