Mummi käy koripallopelissä ja oopperassa

Suukkoja ja säröjä -blogi,

maaliskuun julkaisu selkokielellä, 9.3.2022

 

Mummi käy koripallopelissä

9-vuotias lapsenlapseni harrastaa koripalloa. 

Tänään istun suuren urheilusalin katsomossa

yhdessä lapsenlapseni ukin, isän

ja siskon kanssa.

 

Koripallopeli alkaa pian. 

Pelaajat lämmittelevät jo kentällä. 

He heittävät palloa

vuorotellen koriin. 

Minua jännittää. 

Miten lapsenlapseni pärjää?

 

Sitten peli alkaa.

Yleisö kannustaa

ja valmentaja antaa ohjeita pelaajille.

 

Lapsenlapseni joukkue pärjää hienosti.

Lapsenlapseni kuljettaa palloa taitavasti

ja syöttää viisaasti pelikaverille.

 

Pelissä tapahtuu myös virheitä.

Silloin tuomari viheltää pelin poikki,

ja vastustaja saa vapaaheiton. 

Kukaan ei ole eri mieltä tuomiosta,

sillä pelissä on säännöt.

Hetken kuluttua valmentaja pyytää pojat ympärilleen

ja antaa heille ohjeita.

 

Ihailen pelaajia, 

jotka kuuntelevat valmentajaa 

ja haluavat tehdä yhteistyötä. 

Pelaamisen ja yhteistyön lisäksi 

nuoret oppivat arvostamaan toisiaan

ja yrittämään.

Toivon, 

että nämä taidot

auttavat nuoria eteenpäin elämässä.

 

Toivon,

että myös me aikuiset 

teemme asioita yhtä innoissamme

kuin nämä nuoret pelaajat.

 

Lapsenlapseni joukkue voitti,

ja lapsenlapseni teki eniten koreja. 

Me olemme ylpeitä hänestä. 

Haluan ehdottomasti tulla 

koripallopeliin uudelleen. 

Opin täällä paljon!

 

Mummi käy oopperassa

Istun oopperasalissa

lapsenlapseni kanssa. 

Olemme tulleet katsomaan esitystä,

jonka nimi on Oopperan kummitus.

 

Valot himmenevät,

ja musiikki alkaa soida.

Vilkaisen lapsenlastani.

Hän katsoo oopperan lavalle kiinnostuneena. 

Sitten hän vilkaisee minua

ja hymyilee. 

Olen onnellinen.

Nautin tästä hetkestä.

 

Väliajalla juomme Coca-Colaa 

ja kahvia.

Syömme myös leivonnaisia. 

Katselemme ihmisiä 

ja keskustelemme esityksestä.

 

Odotan lapsenlapseni kommentteja esityksestä.

Hän on aina ollut kiinnostunut

elämän suurista kysymyksistä. 

Mietin,

mitä hän löytää 

tämän oopperaesityksen tarinasta.

 

Kun esitys on ohi,

kysyn lapsenlapseltani, 

mitä mieltä hän on esityksestä.

Hän kertoo,

että musiikki oli hyvää,

ja idea oli hauska. 

Hänen mielestään juoni 

oli välillä tylsä,

mutta hahmot olivat hyviä.

 

Lopuksi lapsenlapseni sanoo,

-Oopperassa parasta oli se, 

että asiat 

ja ihmiset eivät olleet mustavalkoisia.

 

Lapsenlapseni on löytänyt oopperan tarinasta

yhden elämän suurimman ajatuksen. 

En unohda koskaan tätä oopperailtaa.

Sain viettää sen 

parhaassa seurassa!

 

Soili Teittinen

Selkomukautus Sanna-Leena Knuuttila

 

Henkilökuva Soili Teittinen

 

Soili Teittinen, kahdeksan lapsenlapsen mummi pelaa lautapelejä, leipoo piparkakkuja ja hassuttelee lastenlastensa kanssa aina silloin, kun ei kokkaa.

 

Lue isovanhemmuudesta lisää selkokielellä täältä.