Tarvitseeko minua kukaan?

Keski-ikäiset yksineläjät perhekeskeisessä yhteisössä

Tutkimuksen aiheena on keski-ikäisten yksineläjien sosiaalisen todellisuuden kartoittaminen. Tarkastelussa on 35–54-vuotiaiden vakiintuneiden yksineläjien yhteisöllinen asema ja kontaktit ihmisiin. Vakiintuneilla yksineläjillä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa niitä yksineläjiä, jotka eivät ole koskaan eläneet parisuhteessa (avo- tai avioliitto). He eivät ole siirtyneet nuoruuden hakuvaiheesta parisuhteeseen, vaan yksinelosta on tullut heille vakiintunut elämäntapa.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millä tavoin tähän ryhmään kuuluvat ihmiset kokevat elämänsä erityisesti sosiaalisten suhteidensa kautta. Näiden suhteiden kautta välittyvät myös yhteisön ja kulttuurin suhtautumistavat ja normiodotukset ilman vakituista parisuhdetta eläviä kohtaan. Halusimme selvittää myös saako yksineläjä henkistä ja sosiaalista tukea yhteisöltä. Erityisenä painopisteenämme on ollut selvittää, onko yksin elämiseen liittynyt yhteisöllistä leimaamista tai marginalisoimista tai suoranaista sosiaalista syrjäytymistä.