"Reilu kaksivuotiaamme kysyi, miten vauva on mennyt äidin mahaan. Kerroin, että isi on laittanut siemenen äidin vatsaan, josta sitten on kasvanut vauva." (vanhemman vastaus)

Mistä lapset tulevat

Lapselle voi kertoa, että vauvat kasvavat äidin vatsassa. Tarvitaan siemen sekä isältä, että äidiltä. Tämä tieto on usein riittävä.

”Vauvojen tekemisestä tai tulemisesta ei ole ollut vielä juurikaan puhetta, mutta olen toki kertonut miten lapseni asui minun mahassani ollessaan vielä aivan pieni vauva.” (vanhemman vastaus)

”Mieheni ja minä pussailemme ja halailemme päivittäin niin että tytötkin näkevät ja olemme kertoneet heille että äiti ja isä rakastavat toisiaan ja rakastuneet ihmiset haluavat pitää toisiaan hyvänä. Seksistä en ole vielä kertonut, muuta kuin sen yksinkertaisen version mistä vauva tulee.” (vanhemman vastaus)

WHO:n standardeissa sanotaan: ”Se, mikä on kussakin ikä- ja kehitysvaiheessa kiinnostavaa ja olennaista ja miten yksityiskohtaisesti asioita on käsiteltävä, muuttuu vähitellen. Kun nelivuotias lapsi kysyy, mistä vauvat tulevat, ”äidin mahasta” on yleensä riittävä ja ikään nähden sopiva vastaus. Sama lapsi voi kuitenkin alkaa myöhemmin ihmetellä, miten vauva pääsi äidin mahaan, ja tuolloin toisenlainen vastaus on ikään nähden sopiva. ”Olet liian pieni puhumaan siitä” ei siis ole sopiva vastaus. Se, millainen vastaus on ikään nähden sopiva, selittää myös sen, miksi seksuaalikasvatuksessa on käsiteltävä samoja asioita uudelleen eri ikävaiheissa: myöhemmällä iällä niitä käsitellään perusteellisemmin.” (WHO 2010, s. 12)

”Mielestäni alle kouluikäisten lasten ei tarvitsisi tietää yksityiskohtia yhdynnästä tai seksistä.” (ammattilaisen vastaus)

Vanhemmat tuntevat lapsensa ja perheensä, joten he valitsevat omat sanat, omalle lapselle sopivan tavan puhua. Voi puhua siitä, että mies ja nainen haluavat ja saavat lapsen yhdessä. Voi myös puhua kahdesta vanhemmasta ja yhden vanhemman tavoista saada lapsia (ks. kohta alla Monenlaiset tavat saada lapsia).

Satu vai totuus

”Luetaan monesti valokuva-albumia, jossa on kuvia minun kasvavasta raskausvatsastani, ultraäänikuvia lapsesta raskausaikana, kuvia synnytysreissusta, ja tietysti siitä ruttuisesta ja punaisesta vastasyntyneestä. Lasta kiinnostaa kovasti se kupla jossa vauva kasvaa jne., joten puhutaan raskaudesta ja syntymästä paljon. Vielä 3v ei ole kysynyt mistä vauva sinne vatsaan päätyy kasvamaan, mutta jutellaan varmasti sekin läpi samassa hengessä.” (vanhemman vastaus)

Tosiasiatkin voi kertoa lapselle kauniisti ja vaikka sadun kautta. Voit kertoa lapselle tarinan siitä, miten juuri häntä toivottiin ja suunniteltiin, odotettiin ja vihdoin saatiin!

Peitetarinat jotka eivät ole totta, tuntuvat myöhemmin lapsesta helposti petkutukselta. Kun totuus selviää ja lapsi tajuaa tulleensa huijatuksi, se voi nolottaa tai suututtaa häntä. Lisäksi hän tajuaa, että kyseessä on asia, josta ei voi puhua suoraan, mutta josta hän on tullut kysyneeksi. Sekin voi hävettää. Tämän jälkeen hän ei ehkä halua kysyä vanhemmiltaan enää mitään. Kaveritkin voivat nauraa lapsen puheille ja satujutuille, ja lapsi voi tulla nolatuksi kaverijoukossakin. Asiat voi toki kertoa tarinan muodossa, kunhan tosiasiat ovat oikein.

"Kysyin äidiltäni mistä lapset tulevat. Hän sanoi pyllystä. Kavereilleni kerroin tämän ja he sanoivat muuta. Tuli nolo olo." (vanhemman vastaus)

Tärkeintä lapsen seksuaalikasvatuksessa on se, että lapsen uteliaisuutta ei paheksuta, vaan hän voi avoimesti kysellä asioita turvallisilta ja luotettavilta aikuisilta lähipiirissään. Yksinkertainen, ikätasoinen totuus on paras tieto lapselle.

Pitäisikö kaikki vain salata

”Lapsen kysymyksiin vastaan niin hyvin kuin voin. Mutta 5-vuotiaana hän jo kovin pähkäili, miten se isän siemen pääsee äitiin, jos suun kautta ei (pepunko?) Hän oli hyvin taitava miettimään itse vastauksia, kun halusin lykätä yhdynnästä kertomista. Mielestäni hankalaa on vain se, missä vaiheessa voi kertoa seksistä ja sen ihanuudesta. Olen joutunut kertomaan tosi paljon jo 7-vuotta täyttävälleni, vaikka aiemmin olin ajatellut, etten vauvantekotavasta puhu mitään ennen koulua ainakaan.(vanhemman vastaus)

Ihmisenä oleminen kiinnostaa lapsia kovasti, ikätasoisesti ihan luonnollisella tavalla. Lapset ovat uteliaita.

Pieni ei halua luentoja eikä mikrobiologiaa, vaan suuret linjat riittävät. Alle kouluikäistä kiinnostaa oman kehon toiminta. Yleensä myös lasten saaminen tulee esille ohimennen, jolloin tieto vauvan siemenistä ja vauvan kodista äidin masussa on hyvä, eikä mitenkään vaarallinen tieto.

"Asioista kerrottiin niin kuin ne ovat, eikä sepitetty mitään haikara juttuja.. Olin 3,5-vuotias kun veljeni syntyi ja kerroin mummille, että isä laittoi äidin sisälle veljen siemenen ja se alkoi kasvaa äidin masussa ja syntyi äidin pimpistä ulos... Näin asia minulle kerrottiin, ilma satuja, mutta myös ilman liikoja yksityiskohtia.." (vanhemman vastaus)

Nykyisin jo pikkulapsia voi koskettaa median kuvasto ja pornotietous. Omassa tutkimuksessamme lähes 90 % päivähoidon ammattilaisista oli sitä mieltä, että lapset näkevät nykyään liikaa sellaista tietoa, johon he eivät ole kypsiä. Sitäkin pitää olla valmis selittämään. Se voi kiinnostaa ja hämmentää, ahdistaa tai pelottaa lasta. Tämä tarkoittaa keskustelua mediasta (lööpit, tv-ohjelmat, porno, netin riskit, julkisuus ja yksityisyys). Mediassa näytetään paljon sellaista, mikä ei ole totta. Pienen lapsen on vaikea erottaa mikä on totta ja mikä tarinaa, mikä tapahtuu oikeille ihmisille ja mikä tv-sarjassa tai mainoksessa.

”Aikuisen kiusaantuneisuus tms. vie asiaa vain huonompaan suuntaan, lapset aistivat että asiat olisivat jotenkin salaisia tai häveliäitä tms.” (ammattilaisen vastaus)

Hankalalta tuntuvan kysymyksen kohdalla kannattaa ajatella, että on hyvä kun lapsi uskaltaa kysyä juuri sinulta! Muuten hän jää muiden tietojen varaan, sillä "seksuaalikasvattajia" on monia, esimerkiksi isompana kaveriporukoissa. Niinpä ei kannata vastata, että hyi kauhea, ei tuollaista saa kysyä. Sen jälkeen vastaukset haetaan muualta. Ellet heti tiedä miten suhtautua, vastaa: ”Onpa hyvä kysymys, tätä täytyy miettiä. Jutellaan asiasta vähän myöhemmin aivan rauhassa.” Ja muista myös palata asiaan lapsen kanssa. Naureskelu vain loukkaa lasta. Se ilmaisee lapselle, että on naurettavaa olla tietämätön. Kaikista asioista voi ja saa kysyä omalta vanhemmalta tai aikuiselta, joka on kaikkein turvallisin ja viisain tietolähde.

”Luetaan yhdessä kirjaa "mistä lapset tulevat" sitä mukaa kun eri kysymyksiä tulee :)” (vanhemman vastaus)

>> sivun alkuun

Isän siemen menee äidin mahaan

Lapset usein ihmettelevät, miten isän siemen menee äidin mahaan. Asiasta voi kertoa esimerkiksi siten, että: ”Se laitetaan sinne vauvareiän kautta”. Voi sanoa, että sen voi laittaa pippelillä, tai että laitetaan pimppi ja pippeli yhteen. Voi myös sanoa, että sitä kutsutaan yhdynnäksi, rakasteluksi tai seksiksi tai erityiseksi läheisyydeksi. Kannattaa valita sellaiset omat sanat, jotka omasta mielestä tuntuvat hyvältä ja arvostavalta puhua. Samalla voi kertoa, että joskus lääkäri laittaa siemenen koeputkeen ja lääkeruiskun avulla sisälle äidin mahaan.

”Olemme käyneet faktapohjaisesti läpi miten lapset syntyvät sekä puhuneet mm. ehkäisystä sekä siitä, että kaikki eivät voi saada lapsia.” (vanhemman vastaus)

Jos haluaa, voi myös kertoa, että vauvan siemenet alkavat kasvaa jo pojan kivespusseissa. Tämän vuoksi pippeliä ja kiveksiä ei saa kohdella kokovakouraisesti. Voi sanoa, että tällainen vauvansiemen voi tulla kuitenkin ulos vasta aikuisen miehen pippelin päästä, esimerkiksi silloin, kun äiti ja isä ovat sisäkkäin. Naisella vauvansiemen syntyy vauvan kodissa tai massussa kerran kuukaudessa.

”Raskauden aikana kerrottiin vauvojen tekemisestä, että isä laittaa siemenen äidin mahaan ja vauva tulee pimpistä ulos, kun ei mahdu olemaan mahassa. Samalla tuli käytyä läpi, että pimpissä on eri reikä pissalle ja vauvalle.” (vanhemman vastaus)

Lapsentasoinen tieto ei ole vaarallista. Tiedot pitää kertoa yksinkertaisesti, tavallisilla sanoilla. Jos lasta ei kiinnosta tai hän ei ymmärrä, hän kyllä kertoo. Siinä mielessä ”liikaa” tietoa ei tarvitse pelätä. Yksityiskohtaisia kuvailuja ei tarvita. Lapsi itse kuvittelee asiat ikätasoisesti. Haitallista voi olla jos tarjoaa väärää tietoa, vääriä sanoja (kuten kirosanat) tai vääriä asenteita.

"Neiti erään kerran pohti supermarketin kassajonossa, että meneekö kaikki iskän vauvan siemenet pissan mukana pönttöön. Sekunnin murto-osan ehdin miettiä vastausta ja tuumasin vain, ettei mene, koska silloin kun pippelistä tulee vauvansiemeniä, niin iskä ei pysty pissaamaan." (vanhemman vastaus)

Kuka ”tekee” lapsen

Lasten alulle saattamisessa kannattaa puhua myös tasa-arvosta. Naisen ja miehen tehtävät ovat yhtä tärkeitä ja vapaaehtoisia.

Voi esimerkiksi sanoa että: "Isä laittaa pippelin äidin vauvareikään". Silloin voi kuitenkin kuulostaa siltä, että mies ehkä päättää asian itse, tekee sen itse ja naisella ei ole mitään tehtävää. Se on väärä tieto. Kannattaa kuvata, että se tehdään yhdessä, kummankin toiveesta, kumpikin päättää lapsesta ja yhdynnästä.

Miten vauva tulee ulos

Lapsille tulee kertoa myös rehellisesti vauvan syntymästä. Kuten esimerkiksi, että: ”Vauva viihtyy hyvin äidin mahassa, vauvan kodissa (kohdussa). Sitten vauva syntyy vauvareiän (emättimen) kautta ja isä ja äiti saavat vauvansa syliin ja voivat helliä vauvaa. ”

Vanhemmat voivat käyttää sellaisia sanoja, joita lapsi tajuaa. Lääketieteelliset sanat voivat tehdä asian lapselle käsittämättömäksi, vaikka ei niistä muuta haittaa ole. Siksi on usein hyvä käyttää arkisia, kuvailevia sanoja, lapsen ymmärryksen tasolla.

Voi myös kertoa, että joskus lääkäri leikkaa vauvan ulos vatsan päältä.

”Meidän neiti on kovasti kysellyt mistä lapset tulee ja olen selvittänyt miten hän ja veli syntyivät. Neiti syntyi hätäsektiolla ja olen selittänyt siihen liittyneet tapahtumat, seuraavaksi kysymys oli miksi hän tuli leikkauksella ja veli äitin pimpistä.” (vanhemman vastaus)

”Avoimesti ja ikätasoisesti olemme asioista keskustelleet. Kaksosieni syntymästä kerroin, että lääkäri leikkasi pojat masusta koska sillä tavalla oli turvallisinta syntyä. Katsottiin arpea yms... Isosisko sitten kertoi pojille, että lapset yleensä syntyy pimpistä. Sitä pojat hetken nauroivat, mutta nyt tietävät ja ovat tyytyväisiä vastauksiin.” (vanhemman vastaus)

”Tiukimmat kysymykset olen vielä kiertänyt ja pelannut vähän aikaa, että järki ehtisi edes vähän kasvaa päähän ennenkö menee kaikille kertomaan että meidän äitin pimpistä tulee kohta minulle vauva-kaveri. On aika monta kyselyä jo ollut siitä, että mistä se aikoo ulos tulla?  Varmaan suun kauttako? Tuleeko se navasta? ”Kuule nyt pitää syödä se puuro...” En ole ylpeä tavasta jolla olen asian hoitanut, mutta nuo pienet insinöörin alut haluavat jokaisesta asiasta tietää ihan kaiken. Eikä järki aina riitä siihen, että äidin alapää ei ole ihan julkinen aihe... heti kun on jotain kiinnostavaa kuultu se pitää kertoa ihan kaikille.” (vanhemman vastaus)

>> sivun alkuun

Pitääkö puhua seksistä vai lisääntymisestä

Aikuisten välisessä seksissä ja lisääntymisessä on kaksi näkökulmaa. On tekninen puoli, että tarvitaan vauvansiemen isältä ja äidiltä ja siementen yhteen saattaminen esimerkiksi pippelin ja pimpin kautta. Toinen puoli on seksuaalisuus hyvän olon tuojana. Molemmat asiat voi kertoa, esimerkiksi siten, että aikuiset tekevät seksuaalisuuteen liittyviä juttuja vain jos he haluavat ja se on mukavaa ja tuntuu hyvältä.

”Ehkä se, kun tyttöni haluaisi tietää todella tarkkaan, miten se seksin harrastaminen tapahtuu. Kerroin, että seksi on sellaista, mitä kaksi aikuista ihmistä voi harrastaa, kun he pitävät toisistaan. Se on läheisyyttä ja pussailua ja halailua, mutta erilaista kuin esim. se kun äiti pussaa tai halaa.” (vanhemman vastaus)

Sen sijaan aikuisen seksuaalinen halukkuus kannattaa jättää kuvailematta. Lapsi, joka on seksuaalisuuden portaillaan aivan alussa, ei pysty ymmärtämään aikuisten seksuaalista yhdyntähalukkuutta, eikä hänen tarvitsekaan pystyä siihen. Toive uudesta lapsesta tuntuu lapsen mielestä riittävältä syyltä, että aikuiset voivat tehdä jotakin niin outoa.

”No esim. mistä vauvat tulee, on kerrottu lapsille että kun kaksi AIKUISTA ihmistä rakastaa toisiaan, voi joskus rakkauden siemen kasvaa vauvaksi asti :)” (vanhemman vastaus)

Monenlaiset tavat saada lapsia

Maailmassa on monenlaisia tapoja saada lapsia: yhdyntä, keinohedelmöitys, adoptio ja sukusolujen luovutus. On tärkeää korostaa lapselle, että kaikki tavat, joilla lapsi tulee perheeseen, ovat yhtä arvokkaita. Voi sanoa, että me vanhemmat toivoimme sinua niin kovasti, että käytimme monenlaisia keinoja, että varmasti saamme sinut. Vauvansiemeniä voivat aikuiset lahjoittaa toisille, joilla ei jostain syystä ole niitä.

Perheitä ja vanhempia on monenlaisia. Perheessä voi olla vaikkapa kaksi äitiä tai kaksi isää. Tai kaksi äitiä ja yksi isä. Jossain perheessä vanhempi voi olla mukana paljon vähemmänkin, monista syistä, vaikkapa kaikissa tärkeissä juhlissa ja ajoittain perheen arjessa. Asenteet syntyvät jo alle kouluikäisenä. Silloin lapsi hyväksyy helposti moninaisen kuvan perheestä ja lapsen saamisesta.

”Lähipiirimme on seksuaalisen suuntautumisen ja perhemallien puolesta hyvin heterogeeninen, ja olemmekin opettaneet pienestä pitäen lapsillemme että lapsella voi myös olla kaksi isää tai kaksi äitiä. Joillakin lähipiiriemme lapsilla ei ole lainkaan biologista isää, vaan he ovat keinohedelmöitettyjä itsellisen äidin lapsia. Tämä moninaisuus tekee erilaisuuden hyväksymisen ja siihen kasvamisen luontevammaksi kuin mitä se on itselle ollut.” (vanhemman vastaus)

Puhe tunteista

Kertomus lisääntymisestä voi tuntua lapselta myös ymmärrettävämmältä jos puhutaan tunteista. Lasta voi oudoksuttaa ajatus jostain niin kummallisesta, kuin pimpin ja pippelin laittaminen sisäkkäin. Kannattaa mainita, että sellaista tehdään joskus aikuisena ja vain jos se huvittaa kumpaakin. Kummastakin pitää tuntua mukavalta.

Voi puhua tähän tapaan: ”Tähän erityiseen yhdessäoloon (seksiin, rakasteluun, yhdyntään) liittyy paljon hellyyttä ja lähekkäin oloa. Siihen liittyy hyvää oloa ja mukavaa yhdessä oloa. Silloin ollaan usein alasti ja hellitellään monin tavoin. Se on aikuisten juttu, joka tuntuu heistä hyvältä ja jota kumpikin haluaa. Tätä erityistä hellyyttä ja lähekkäin oloa voivat aikuiset tehdä ihan huvikseenkin, jos niin haluavat. Koskaan ei ole pakko tehdä mitään, mitä ei halua.”

Voidaan puhua erityisestä hellyydestä, omasta leikistä, hyvänäpitämisestä, äidin ja isän erikoishalailusta. Valitse ne sanat jotka juuri sinusta tuntuvat hyvältä puhua eli omat sanat.

Aikuisten välisestä seksistä voi puhua myös aikuisten leikkinä. Kyseessä on jotain, jota tehdään huviksi, eikä sitä kannata eikä tarvitse tehdä, jos se ei huvita. Lapset kyllä ymmärtävät, että aikuiset ovat erilaisia kuin lapset ja aikuisia huvittavat usein eri asiat kuin lasta. Aikuisten asiat ehtii opetella sitten aikuisena, lapsi saa olla lapsellinen. Lapsi saa rauhassa tykätä lasten jutuista. Lapset eivät ala ”tekemään seksiä” vaikka asian kuvaa heille kauniisti, sillä heillä ei ole ikätasoista tarvetta siihen.

”Lasten ei tulisi mielestäni niin konkreettisesti tietää, miten lapsia tehdään, että he todellakin yrittäisivät varsinaista yhdyntää. Mielestäni aikuiset voivat puhua lastenteosta tykkäämisenä ja halailuna (heille siis ei ole mielestäni tarpeen selittää varsinaista penetraatiota vielä alle kouluikäisenä) ja pitäisi muistaa kertoa, että lapset eivät voi tehdä oikeita vauvoja.” (vanhemman vastaus)

Opeta myös turvataito

Painota vapaaehtoisuutta ja kummankin halua. On turvallista aina tietää, ettei pimppi- ja pippeliasioissa koskaan ole pakkoja, vaan asioita tehdään vain, jos se on kummankin päätös ja se on molemmista mukavaa. Näin lapsi saa jo varhain ja kauniilla tavalla sen taidon, että seksuaalinen väkivalta on kielletty.

Arvokkaat tunteet

Pimpin ja pippelin yhteiset jutut herättävät tunteita ja kummastusta pienessäkin lapsessa. Anna lapselle ikätasoista ymmärrystä myös tunnetasolla. Puhu yksinkertaisesta tykkäämis- tai rakastamistunteesta, jonka lapsi ymmärtää (ei seksuaalisesta halusta tai himosta). 

Kannattaa kuvata ainakin sanalla tai parilla, että lapsen tekeminen on arvokas ja hieno juttu mieluummin kuin vain teknistä tai jotakin ällöttävää, jota on pakko tehdä. Näin tarjoat myös oikean asenteen lapsen alulle saattamiseen. Se on hieno hetki kun lasta toivotaan ja se toteutuu.

Tunteista puhuminen tukee tärkeällä tavalla lapsen itsetuntoa. Hän voi kokea, että hänen alkunsa oli hieno juttu. Siitä seuraa tunne, että on hyvä ja merkityksellinen, koska on rakkaudella maailmaan saatettu ja siten erityisen arvokas. Se antaa lähtökohdan itsetunnolle, että on toivottu, jostain hyvästä ja hienosta syntynyt. Voit siis puhua hyvän olon tunteesta, hellyydestä sekä toiveesta ja unelmasta  saada oma lapsi.

”Jos lapselle on juteltu vauvanteosta, on mielestäni normaalia, että hän esittää asiaa käsityksensä mukaisesti leluilla. Siten hän pyrkii ymmärtämään asiaa.” (vanhemman vastaus)

Artikkelin ovat kirjoittaneet Raisa Cacciatore, Susanne Ingman-Friberg, Jussi Pekkola, Pamela Kauppinen ja Suvi Laru. Artikkeli on vertaisarvoitettu pienten lasten vanhemmilla.

Aiheesta on kirjoitettu Väestöliitossa hyviä vihkosia vanhemmille jo aiemmin. Lue myös vihkonen Pupujuttuja ja muita vauvasatuja sekä Vauvasta naperoiseksi, pienten lasten seksuaaliterveydestä.

Pupujuttuja ja muita vauvasatuja  (pdf -tiedosto)
Pupujuttuja ja muita vauvasatuja 1993. Outi Hovatta.
Vauvasta naperoiseksi - pienten lasten seksuaaliterveydestä (pdf-tiedosto)
Vauvasta naperoiseksi, pienen lapsen seksuaaliterveydestä 2000. Raisa Cacciatore ja Erja Korteniemi-Poikela.