NÄKÖKULMA  Väestöliiton asiantuntijat kehottavat isovanhempia terveeseen itsekkyyteen. Osa isovanhemmista voi jäädä hoivaloukkuun, osa ei saa nähdä lastenlapsiaan lainkaan.

Onnea ja osallistumista lastenlasten elämään, mutta myös omantunnontuskia, mustasukkaisuutta ja omien tarpeiden sivuuttamista. Tätä kaikkea ja paljon muuta käyvät monet mummot ja vaarit läpi osana isovanhemmuutta, sanovat Väestöliiton projektikoordinaattorit Susse Ingman-Friberg ja Minna Oulasmaa.

Mielikuvat isovanhemmuudesta ovat usein pullantuoksuisia, mutta todellisuus voi heidän mukaansa pilata tämän herkun herkästi. Ongelmia syntyy esimerkiksi silloin, jos aikuinen lapsi olettaa isovanhempien olevan jatkuvasti käytettävissä.

–  Isovanhempi on taas voinut ajatella, että urakka on omalta osalta ohi ja elämä alkaa. Halutaan ehkä matkustella ja viettää omaa aikaa, eikä ehdittäisi hoitoavuksi niin paljon, Oulasmaa sanoo.
 

Etelänloma muuttuu äkkiä hoivaloukuksi, jos lastenhoitopyynnöistä ei henno kieltäytyä.

Oulasmaa kannustaakin terveeseen itsekkyyteen.

– Ei pidä hylätä itseään. Isovanhemmuuden ei tule täyttää koko elämää, hän neuvoo.

– Eikä aikuisten lasten pidä ajatella, että nurkan takana on mummokone, Ingman-Friberg jatkaa.

Isovanhemmuuteen liittyy Ingman-Fribergin ja Oulasmaan mukaan useita myyttejä, joista yksi koskee ikää. Ikähaitari venyy kuitenkin jatkuvasti, kun lapsia saadaan yhä vanhemmalla iällä.

Uudet ruuhkavuodet saattavatkin osua isovanhemmuuteen: autettavana ovat niin omat vanhemmat kuin lapset ja lapsenlapset, ja työvuosia voi olla jäljellä useita.

– Yksi myytti on, että isoäiti olisi eräänlainen harmoninen ja harmiton otus, joka pyyteettömästi antaa kaikkensa kaikille, Oulasmaa sanoo.

Ingman-Friberg ja Oulasmaa haluavatkin pirstoa isovanhemmuuden myytit hajalle yhden kerrallaan. Jokainen mummo ja vaari haluaa osallistua lapsenlapsensa elämään – räks! Isovanhemmat rakastuvat lapsenlapseen aina silmänräpäyksessä tämän synnyttyä – poks!

Kielletyiksi mielletyistä tunteista pitää puhua, Ingman-Friberg ja Oulasmaa toteavat. Monet saattavat niellä ikävät asiat ja kasvattaa harmia sisällään.

– Jo raskausaikana olisi hyvä keskustella vanhempien odotuksista isovanhemmille. Myös isovanhemien on kerrottava omat toiveensa. Ei pidä uhriutua, Oulasmaa toteaa.

Mielipahaa syntyy myös, jos isovanhempi kokee jäävänsä lastenlasten elämän ulkopuolelle.

– Noin 20 prosentilla ei ole kosketusta lastenlastensa elämään. Usein vanhemmat päättävät, saako isovanhempi osallistua, Oulasmaa sanoo.

Artikkeli: Länsiväylä 21.2.2016 / Kirjoittaja: Kiira Koskela