Sinkun itsetunto joutuu toisinaan koville

22.8.2018 klo 07:00

Jokainen ihminen tekee päivittäin psyykkistä työtä ylläpitääkseen myönteistä mielikuvaa itsestään. Tuo työ on niin hiljaista, että usein sitä ei edes huomaa. Ajatukset ja mielikuvat tulevat ja menevät aaltoillen, nopealla rytmillä. Tulee kielteisiä ajatuksia ja myönteisiä ajatuksia, joiden äärelle ei useinkaan pysähdytä. Joskus psyykkisen työn voi kuitenkin havaita: erityisesti silloin, kun joku asia heilauttaa omaa arvoamme niin pahasti, että joudumme kovasti työskentelemään sen palauttamiseksi.

Elämä ei jaa lahjojaan tasaisesti, kun ajatellaan kykyä säädellä omia tunteita: Toisille myönteisen minäkuvan säilyttäminen on helpompaa kuin toisille. Osa saa synnyinlahjaksi temperamentin, joka suojaa pahimmilta kuopilta. Osa saa myös kasvuympäristön, joka tukee itsetuntoa ja auttaa vastoinkäymisten kohdissa. Jotkut taas joutuvat puurtamaan hikisesti, että saavuttavat mielessään riittävän rauhan.

Ihminen peilaa omaa arvoaan vertailemalla itseään toisiin ihmisiin ja ympäristöön. Jokainen yrittää kuulua joukkoon ja nähdä itsensä hyvänä. Kun kokee valinneensa tai joutuneensa erilaiselle tielle kuin toiset, paine psyykkiseen työhön lisääntyy. Vaikka yhteiskunta on menossa suuntaan, jossa yksineläjiä on yhä enemmän, kuuluvat sinkut joissain ikäluokissa yhä vähemmistöön. Siksi sinkku voi toisinaan huomata hetkiä, jolloin oma mieli lähtee liiaksi vertailemaan ja arvioimaan ja aiheuttaa itsessä huonommuutta.

Myös yhteiskunta ja joskus läheiset tuovat oman osansa sinkun kuormittumiseen. Länsimaisessa yhteiskunnassa on vasta hyvin vähän aikaa oltu tilanteessa, jossa jokainen voi valita oman elämänmuotonsa. Yhä on olemassa odotuksia ja normeja siitä, että jokaisen tulisi pariutua. "Jos kumppania ei löydy, on sinussa joku vika". Sinkut saattavat joutua herkästi tilanteeseen, jossa joutuvat selittelemään omaa yksinelämistään. Tämä voi lisätä epäonnistumisen tunteita ja tarvetta mielensisäiseen työhön.

Deittaillessa itsetunto joutuu välillä koville. Torjutuksi tulemiset vaativat ihmiseltä psyykkisiä ponnistuksia, jotta omanarvontunteen saa palautettua. Tällaisissa tilanteissa joutuu muistuttamaan itseä siitä, että torjunta ei johtunut omasta huonoudesta, jokin ei vain riittävästi kipinöinyt kahden ihmisen välillä.

Kukaan meistä ei tiedä, mikä on rakkauden kaava. Monimutkaiset sosiaaliset, taloudelliset, psykologiset ja biologiset seikat vaikuttavat siihen, ketä pidämme viehättävänä. Yleensä ihmiset etsivät kumppanikseen sellaista ihmistä, jolla on samankaltainen kulttuurinen tausta, joka on yhtä koulutettu, älykäs ja viehättävä kuin itse. Tärkeänä pidetään myös sitä, että toinen jakaa samankaltaiset arvot ja elää samankaltaista elämää.

Jos kaikki asiat loksahtavat paikoilleen ja ihastus syntyy, ollaan vasta tarinan alussa. Tämän jälkeen kuvaan astuu molempien kyky mennä tunnetasolla lähelle toista. Parisuhteen syntyminen ei ole yksinkertainen prosessi. Se vaatii alun kiinnostuksen ja sitten pitkän tutustumisen matkan, jossa riittää myös kuoppia. Tällä matkalla tarvitaan sitkeyttä.

Ulkoiset normipaineet ja mieli, joka vertailee ja arvioi, vievät jokaista toisinaan tielle, jossa on hyvä pysähtyä seuraamaan uteliaasti omia ajatuksia. Ajatukset eivät nimittäin aina ole kovin viisaita, vaan toisinaan aivan virheellisiä. Silloin on hyvä palauttaa mieleen, että jokaisessa meissä on arvokas ydin. Tuo ydin on vailla arvolatauksia, se vain on.

Anna Salmi
psykologi