Itsenäiset ja tyytyväiset, yksin elävät nelikymppiset naiset vastaavat kysymyksiin

24.10.2017

Tutkin Itä-Suomen yliopistossa elämäänsä tyytyväisten yli 40-vuotiaiden, lapsettomina yksin elävien naisten resilienssiä suhteessa normipaineeseen ja negatiiviseen yksinäisyyden kokemukseen.

Suojaavia ominaisuuksia ovat hyvä itsetunto, vahva itseohjautuvuus, liberaali maailmankuva sekä kyky ajatella maailmaa laajasti ja filosofisesti. Tutkitut halusivat rikkoa perinteisen naisen rooleja. Tutkitut eivät halunneet lapsia, eikä parisuhde ollut heidän elämänsä tärkeysjärjestyksen huipulla. Haastattelemani naiset olivat heteroseksuaalisesti suuntautuneita.

Kun katsot peilikuvaasi, mitä näet?

"Naiseen liitetään paljon kaikkea mitä minä en todellakaan tunne olevani. Näytän ulkoisesti perinteiseltä naiselta, mutta se naisen rooli ei minulle sovi. Sisäisesti en ole todellakaan perinteinen nainen. Jo se mun rooli on myös erilainen kuin perinteisen naisen, en ole hoivaava, en ole kiinnostunut lapsista yhtään. Mä vain koen olevani minä. Ihminen. Nainen, mutta se ei ole niin tärkeä asia minulle. Pohdin kuitenkin edelleen näitä asioita."

Haaveilitko nuorena parisuhteesta? Minkälainen oli unelmiesi prinssi vai oliko sellaista lainkaan?

"En. Minä olen ollut poikkeuksellinen. Minun siskot ovat seurustelleet 14-vuotiaasta asti tauotta. Kumppani on vain vaihtunut. He eivät ole olleet sinkkuina. Minä ryhdyin ensimmäiseen pitkään suhteeseen vasta kaksikymppisenä. Eikä se ole koskaan ollut minun prioriteeteissa korkealla."

Onko seksi sinulle tärkeää? Nautitko seksistä?

"Ei kovinkaan tärkeää. Se on ihan kivaa, mutta ei niin kivaa, että jaksaisin etsiä jonkun. Vähäisen kiinnostuksen siihen voi hoitaa itsekin. Sen takia ei tarvitse alkaa hoitamaan ihmistä elämäänsä. Olen ollut kahdessa pitkässä suhteessa ja asunut heidän kanssaan. Viimeisen jälkeen ajattelin, että en jaksa enää. Liian rasittavaa. En jaksa lähteä metsästämään uutta ihmistä. Paljon helpommalla pärjään ilman."

Minkälaisen toivoisit naisten aseman olevan tulevaisuudessa?

"Toivoisin, että sosiaalinen paine olisi pienempi suhteessa biologisen kellon tikitykseen tai kysymyksiin pariutumisesta. Toivon, että toisten asioihin puuttuminen ja urkkiminen sekä tietyn sosiaalisen mallin tuputtaminen loppuisi. Se on edelleen voimakasta liittyen perheeseen ja parisuhteeseen. Perheellisille taas ei esitetä niin törkeitä kysymyksiä, mitä nuoret naiset joutuu sietämään. Toivon, että pääsemme sosiaalisesta normituksesta eroon. Jokaisen valinnat ovat heidän omiaan. Lisäksi toivon samaa palkkaa, ilman typeriä kiintiöitä. Toivottavasti joskus päästään eroon sukupuoleen tuijottamisesta."

Negatiiviselta yksinäisyyden kokemukselta naisia suojasi aktiivinen sosiaalinen elämänasenne, halu elää itsenäisesti sekä kyky ratkaista yksinäisyyden kokemuksia. He kaikki halusivat elää yksin.

Mikä on suhteesi yksinoloon?

"Alan ymmärtämään sen, miten rasittavaa on, kun ihmisille syötetään sitä mitä elämässä tapahtuu kun tullaan aikuiseksi. Koska se on höpöhöpöä, että kaikki menee naimisiin, perustaa perheen, hankkii omakotitalon ja kultaisen noutajan. Mä olen täydellisen tyytyväinen omaan olemiseeni. En edes haluaisi asua kenenkään kanssa. Jos joku tulisi kysymään mennäänkö kihloihin tai naimisiin, niin juoksisin lujaa karkuun. Tarvitsen omaa tilaa ja rauhaa. En ole parhaimmillani, jos joku on koko ajan minun reviirillä. Voin aina välillä tehdä tilaa jollekin toiselle. Ehkä nämä ovat myös ikäjuttuja."

Mitä neuvoja antaisit yksinäisyydestä kärsiville naisille?

"Ihminen on tosi laumaolio. Mä olen sosiaalinen, mutta kuitenkin tykkään mennä itse, enkä mä tykkää että mua käsketään. Jokainen voi tehdä omalle tilanteelleen jotain, pitää vain mennä ja tehdä. Ei kannata kiinnittää huomiota siihen, että olet jossain yksin. Voit nauttia ruuasta itseksesi. Itse nautin mennä paikkoihin ihan yksin. Varsinkin ulkomailla on kivaa olla yksin kun tutustuu paljon uusiin ihmisiin."

Vaikka naiseuteen liittyy vahvoja normeja, on kuitenkin olemassa myös naisia, joita normit eivät määrittele. Haastattelututkimukseni naiset eivät kärsi itsellisestä elämästään tai vertaa itseään normiin, jonka mukaan naiseuteen liitetään vahvasti halu saada lapsia sekä hoivata jotain. Lapsettomuus voi olla tietoinen valinta tai tilanteeseen ajautumista ilman lapsettomuuden suurempaa suremista.

Aineistoni perusteella tutkittavani eivät halua miellyttää. He haluavat ensisijaisesti elää omilla tavoillaan. Tutkitut näyttäytyvät oman tiensä kulkijoina ja sukupuoliroolien murtajina.

Sari Hiltunen

Opettaja, kuvataiteilija, TaM, sosiaalipsykologian opiskelija, kirjoittaa Pro Gradu -tutkielmaa Itä-Suomen yliopistoon sosiaalipsykologian laitokselle.