MYYTTI: "Jokainen on itse vastuussa itsetunnostaan."

21.12.2014 klo 08:00

Itsetunto, käsitys itsestä ja yhteys oman itsen sisäiseen maailmaan kehittyvät kohtaamisen miljoonissa mikrohetkissä. Käsitys itsestä alkaa syntyä omien vanhempien sylissä katseen kohtaamisissa, äänensävyissä ja kosketuksessa.

Vauvan jokainen solu sanoo ”kosketa minua rakastavasti”. Jos vauvan rakastavan yhteyden tarve tulee riittävästi ymmärretyksi ja siihen vastataan, vauvalle kehittyy myönteinen käsitys itsestään ja samalla turvallinen käsitys maailmasta, ”tämä on hyvä paikka kasvaa ja kehittyä”. Jos taas läheiset ihmiset epäonnistuvat vahvasti tässä, vauvalle syntyy näiden mikrohetkien kautta käsitys itsestään arvottomana, hävettävänä. Hänestä tuntuu, että kukaan ei tunne eikä halua häntä, ja että hänet jätetään yksin. Kun vauvan tarpeisiin ei pystytä vastaamaan, vauvalle se merkitsee kaltoinkohtelua.

Kun me jäämme ilman tarvitsemaamme myönteistä kohtaamista, me jäämme vangeiksi kielteiseen käsitykseen itsestämme. Tämä negatiivinen paradigma voi olla niin vahva, että se estää hyvän läheisyyden tulevaisuudessakin. Ihminen saattaa joutua elämään koko elämänsä ”valheessa” – väärässä käsityksessä itsestään.

Kun ympäristö epäonnistuu vauvan arvottamisessa, se ei suinkaan kerron vauvan ominaisuuksista, vaan ympäristön ominaisuuksista. Esimerkiksi masentuneen vanhemman ei ole mahdollista iloita vauvastaan, koska hän on oman masennuksensa kahlehtima. Tilanne ei ole seurausta vauvan arvottomuudesta, eikä äidin arvottomuudesta, vaan siitä, että vanhemman ja lapsen myönteinen, rakastava vuorovaikutus ei ole mahdollinen. Se ei ole kenenkään syy tai viallisuutta – on tilanteita, joissa me emme pysty vastaamaan toisten tarvitsevuuteen, kun olemme itse sillä hetkellä täysin pulassa.

Itsetunnon päivittäminen

Voiko omaa käsitystään itsestä ja maailmasta sitten päivittää? Kyllä voi. Tämä edellyttää ensin sitä, että ymmärtää omaa elämän historiaansa – mitä on voinut saada ja mitä on jäänyt vaille. Oman historian ymmärtämisessä voi olla hyödyllistä tutkia sitä jollain tavoin toisen ihmisen kanssa. Voimme päivittää yhdessä omaa menneisyyttämme, omaa arvoamme ja käsitystämme ulkopuolisesta maailmasta, niin että ne vastaavat paremmin aitoa todellisuutta. Se edellyttää sen ymmärtämistä, että ihminen on rakastettava ja arvostettava riippumatta siitä, minkälaisten elämänvaiheiden kautta hän on nykyhetkeen tullut.

”Päivittäminen” antaa mahdollisuuden kohdata realistisesti omaa itseään ja maailmaa – ja kun on paremmin ”kartalla” itsestään ja maailmastaan, voi miettiä, minne haluaa päästä. Mitkä ovat oman elämän tavoitteet, mitkä asiat ovat itselle tärkeitä.

Kun olet pystynyt päivittämään uskomukset itsestäsi ja maailmasta, voitkin kohdat molempia uudella tavalla – ja saada rakastavan ja arvostavan kohtaamisen mikrohetkiä. Näissä rakastavissa hetkissä me voimme löytää uudenlaisen yhteyden omaan sisäiseen maailmaamme – ja näin löytää maailman suurimman kulta-aarteen: oman itsemme rakastettavana ja arvostettavana.

Keijo Markova

Psykologi, psykoterapeutti

Väestöliiton Parisuhdekeskus

Lue lisää rakkauden mikrohetkistä tästä.