MYYTTI: "Kukaan ei halua koko pakettia."

22.12.2014 klo 08:00

Tutkimusten mukaan vanhemmat löytävät uuden kumppanin nopeasti eron jälkeen. Puolet vanhemmista käy treffeillä jo ennen, kun avioero astuu virallisesti voimaan. Vuosi eron jälkeen vanhemmilla on tyypillisesti ollut kaksi deittikumppania, ja heidän lapsensa ovat todistaneet keskimäärin 2.5 parisuhdemuutosta.

Nuoret vanhemmat, kauan sitten eronneet ja ne, jotka asuvat samassa kotitaloudessa muiden, ei-romanttisten asuinkumppaneiden kanssa, deittailevat kaikista todennäköisimmin. Nettideitti ja Tinder mahdollistavat uusiin kumppaniehdokkaisiin tutustumisen kiireisen yksinhuoltajan arjessakin.

Moni sinkku toivoo löytävänsä kumppanin, jolla on lapsia. Sinkku voi olettaa tällaisen kumppanin osaavan kantaa vastuuta. Isyys ja äitiys tuovat elämänviisautta.

Joku saattaa myös ajatella, että hän ei halua enää omia lapsia. Silloin hänestä voi tuntua helpottavalta, että kumppaniehdokkaalla on jo lapsia: lapsitoiveet eivät ensisijassa määritä uuden suhteen tahtia. Iän tuoma kiire ei ahdista tekemään nopeita päätöksiä, kun lapsia on jo omasta takaa.

Koska on aika esitellä uusi kumppani lapsille?

Vanhemmista 13 % ei esittele uutta kumppania lapsilleen ollenkaan eron jälkeen. Eronneista vanhemmista 47% valitsee asteittaisen tutustuttaminen. Noin 40 % vanhemmista esittelee uuden deittikumppanin lapsilleen heti ensitreffeistä alkaen.

Suositus on, että tutustut uuteen kumppaniisi rauhassa, ennen kuin esittelet hänet lapsille. Eron jälkeen lapset tarvitsevat pysyvyyttä. Liian nopeat muutokset aiheuttavat stressiä.

Sinun on hyvä kertoa uudesta kumppanistasi entiselle puolisollesi ennen, kun kerrot hänestä lapsillesi. Tämä on erityisen tärkeää. Muutoin lapset joutuvat kantamaan salaisuutta uudesta kumppanista ollessaan toisen vanhemman kanssa. Entisen puolisosi on myös hyvä varautua vastaamaan uutta kumppaniasi koskeviin kysymyksiin ilman omia tunnereaktioita. Näin te voitte kumpikin vastaanottaa lapsen tunnereaktiot. Lasten ei tarvitse jännittää, miten aikuiset kestävät entisten kumppaniensa uuden perhetilanteen.

Kenen tarpeet etusijalla?

Eron jälkeen vanhempi joutuu pohtimaan, miten hän sovittaa yhteen oman kaipuunsa romanttiseen suhteeseen sekä lastensa tarpeet. Tämä on haastavaa kaikille eronneille, jotka deittailevat. Mitä lapsi-keskeisempi vanhempi on, sitä enemmän hän huomioi lapsen tarpeet aloittaessaan uuden parisuhteen. Jokaisella lapsella on oikeus tuntea itsensä tervetulleeksi omaksi kodissaan. Kahden aikuisen suhde on yksikkö, jonka varassa lapsen tulee kokea olonsa turvalliseksi, ei uhatuksi.

Lasten ja vanhempien käsitykset uudesta kumppanista voivat erota toisistaan, jos lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutus ei toimi. Joskus vanhempi haluaa suojella itseään ja parisuhdettaan, niin että hän kieltää uuden suhteen vaikutuksen muuhun perheeseen.

On normaalia, että uusperheessä eläminen vaatii totuttelua. Moni kamppailee silloin ulkopuolisuuden tunteen kanssa. Tunnetta helpottaa se, että jokainen saa kertoa omista toiveistaan ja tunteistaan. Jokainen uusperheen jäsen huomioidaan. Tässä auttavat perhekokoukset.

Jos et halua koko pakettia, sano se

Jos olet tutustunut sinkku-vanhempaan ja tiedät, että et ole valmis uusperheeseen, velvollisuutesi on olla rehellinen. Ylläpitämällä toivoa parisuhteesta, johon et ole valmis, haaskaat sinkku-vanhemman aikaa. Luomalla kiintymyssuhteen lapsiin, joihin et ole valmis sitoutumaan, leikit lasten hyvinvoinnilla. Jos et halua koko pakettia, sano se ääneen.

Elina Nurminen

Psykologi

Väestöliiton Parisuhdekeskus

Lähteet:

Anderson, E. R.; Greene, S.; Walker, L; Malerba. C. & Forgatch, M. S. (2004) Ready to Take a Chance Again: Transitions into Dating Among Divorced Parents. Journal of Divorce & Remarriage, 40(3–4), 61–75.

Greene, S. (2011) ”My child and I are a package deal”: Balancing adult and child concerns in repartnering after divorce. Journal of Family Psychology, 25(5), 741–750.

Koerner, S. S.; Rankin, L. A.; Kenyon, D. B. & Korn, M. (2004) Mothers re-partnering after divorce: Diverging perceptions of mothers and adolescents. Journal of Divorce & Remarriage, 41(1–2), 25–38.