En saanut tukea kumppaniltani

30.5.2017

Kuva: Shutterstock.

Kumppanini jäi lähtemättä kanssani äitini luokse. Hän tiesi, että minulle on vaikeaa mennä äidille ja olisi ollut helpompaa, jos hän olisi tullut mukaani.

Äitini käyttäytyy muiden ihmisten seurassa vallan hurmaavasti, mutta jos olemme kahden kesken, hän arvostelee, piikittelee, loukkaa - käyttää henkistä väkivaltaa. Seurustelukumppanini ilmoitti puoli tuntia ennen lähtöä, ettei pääsekään, maha on sekaisin. Uskoin tämän. Seuraavana päivänä hän soitti ja ilahduin. Ajattelin, että hän on ajatellut minua ja haluaa tietää, miten menee. Hän oli humalassa ja selitti omia juttujaan. Silloin tiesin, että tarvitsen parempaa. En tarvitse ihmistä, joka mieluummin valehtelee ja jää kotiin dokaamaan kuin on tukena, silloin kun sitä tarvitsee.

Siihen hetkeen loppui myös kaikenlainen hyväksynnän ja rakkauden hakeminen muista ihmisistä. Kamalin tunne maailmassa on olla yksinäinen seurustelusuhteessa. Toivoa koko ajan kauniita tekoja, tukea, rakkautta ja jatkuvasti kuitenkin tuntea olonsa riittämättömäksi ja pettyneeksi. Mieluummin olen onnellinen itseni kanssa. Rakkaus, kunnioitus ja aito kumppanuus tulevat, jos ovat tullakseen.