(Kuva: Osmo Penna)

 

  • Lastenlasteni isän kasvatustavat ovat epäasiallisia. Tästä minulle on jäänyt suuri suru ja häpeäntunne, kun en ole voinut isän sanoja ja tekoja kumota.

  • Häpeän itsessäni sitä, että lapsenlapsi ei kovin kiinnosta minua.

  • Minulla on jatkuva huoli ja ikävä.

  • Huono omatunto asiasta kuitenkin koko ajan…

  • Sen voi varmasti ulkopuolinen ymmärtää, miten tuollainen asenne kirpaisee ja koskee.

  • Joskus kipeää tekevä tunnetila, jos lasta ei saa tavata, eikä mitenkään osallistua hänen elämäänsä.

  • Lapsen puheista olen saanut käsityksen, että isä on saanut heidät kääntymään meitä vastaan.

  • Lapsi on kertonut, että olen tehnyt heille huonoa ruokaa ja olen lapsellinen enkä ymmärrä huumoria.

  • Eivät koskaan olleet tyytyväisiä, eivätkä tietenkään kiittäneetkään mistään.

  • Minun apuni ei kuitenkaan jostain syystä kelvannut.

  • Hyvin loukkaavaa, ettei minuun voitu luottaa isoäitinä!

  • Lähes kaikki tekemäni lasten kanssa oli kritiikin kohteena aiempaa selvemmin.

  • Olen niin pettynyt, etten ole saanut olla kunnolla mummu!

  • Olin kuin mailalla päähän lyöty!

  • Olen siitä lähtien ollut aivan epätoivoinen, en tunne että minulla on mitään elämää enää.

  • Kun vauva syntyi, tuntui, että meitä ei olisikaan haluttu sairaalaan vierailemaan.

  • En enää saanutkaan tavata lapsenlapsiani!


    Palaute, joka annettiin

  • Sain kaikkina kertoina kuulla enemmän kritiikkiä itsestäni ja miten ”epätäydellinen” olin isoäitinä.

  • En koskaan tehnyt mitään oikein ja asuntoni oli lopulta jopa vaarallinen lapsille!

  • Hän vain sanoi, etteivät luota minuun!

  • ”Älä puutu meidän asioihin”. Tämän jälkeen minulle ei annettu mahdollisuutta tavata lapsia.

  • Lapsenlapsi kysyi minulta ”Mikä asia teillä on äidin kanssa selvittämätön niin, että me ei saada nähdä sinua?”

  • Nyt välirikkomme puitteessa lapseni on syyttänyt, että olen pilannut hänen lapsuutensa ja olen ihminen, jonka hän ei halua olevan lastensa kanssa mitenkään tekemisessä.

  • ”Lapsemme voivat paremmin ilman sellaista isoäitiä kun sinä”. Tämä on pahinta, mitä hän on sanonut ja tuntuu, että minun on vaikea antaa tällainen kommentti anteeksi.

  • Nyt olen elänyt jo kaksi vuotta suuren surun ja tuskan uuvuttamana, sillä en saa tavata kolmea lastenlastani.

  • En ole tavannut lastenlapsiani puolen vuoteen.

  • Lapseni ja hänen puolisonsa katkaisivat välini lapsiin täysin.

  • Viimeksi olen nähnyt lapset kaksi kuukautta sitten. Sitä ennen meni vuosi, etten nähnyt lapsia.

  • Lapsemme kieltäytyy tapaamasta meitä vanhempia, eikä anna lapsenlapsen tavata meitä laisinkaan.

  • Muutaman kerran lapsen vanhempi on tuonut lapsen näytille salassa puolisoltaan.

  • Tuntuu, että lapsemme on vienyt meiltä mahdollisuuden isovanhemmuuteen.

  • Olen kuullut täydellisestä välien katkaisusta. Jotenkin se tuntuu tosi radikaalilta.