Vanhempien ero on nykyään yksi yleisimmistä lapsen kokemista elämän stressitekijöistä. Se järkyttää hänen olemassaolonsa totuttuja perustuksia. Ero on myös useimmiten lapsen kehityksen kannalta selkeä riskitekijä.

Suurin osa eronneiden lapsista sopeutuu kuitenkin hyvin vanhempien eroon. Eron neljä keskeisintä tekijää ovat toisen vanhemman poissaolo lapsen jokapäiväisestä elämästä, vaikeutunut lapsi-vanhempi –suhde, taloudellisen tilanteen heikentyminen ja vanhempien keskinäinen riitaisuus.

Vanhempien välinen riitaisuus ja vihamielisyys ovat aina riskitekijä lapsen kehitykselle riippumatta siitä, elävätkö vanhemmat yhdessä vai erillään. Silloin kun vanhempien välinen suhde on hyvin riitaisa, lapset kehittyvät paremmin eroperheissä kuin ehjissä perheissä. Tässä tapauksessa lapset hyötyvät vanhempien erosta.

Lasta suojaa erotilanteessa erityisesti se, jos vanhempi kykenee läheiseen vanhemmuuteen ja pystyy käsittelemään eron aiheuttamia tunteita lapsen kanssa. Lisäksi lasta auttaa vanhempien riitelyn väheneminen eron jälkeen sekä muut läheiset ihmissuhteet.

Lue myös kysymyksiä ja vastauksia erosta.

Tutustu Lapset ja ero -nettikurssimateriaaliin.