Itsearvostus

Lapsi syntyy täynnä luottamusta siihen, että hän on maailman upein ja tärkein olento! Hän rakastaa jokaista kehonsa kohtaa luonnostaan.

Lapsi tutkii kehoaan, maistelee sormiaan ja varpaitaan, löytää korvat ja kantapäät ja myös sukupuolielimet.

Koska lapselle jokainen kohta kehosta on hyvä ja hieno, hän hyväksyy sen täysin ja on siitä iloisen ylpeä. Lapsi tykkää peilailla ja voi näytellä itseään ja toivoo ihalilua: Katsokaa, miten hienoja paikkoja minusta löytyy! Sukupuolielinten koskettelun tuoma mielihyvä, lohtu ja turva löytyvät usein myös jo varhain.

On kivaa, kun oma keho on niin ihana ja kiva!

"Poika, 4 v, on ihmeissään kun "kikkuli nousee pystyyn" välillä ja kertoo siitä myös avoimesti, mutta se on hänelle samantasoinen asia kuin vaikka isovarpaan heiluttelu." (vanhemman vastaus)

"Joskus olen nähnyt lapsen koskettelevan itseään ja tutkivan." (vanhemman vastaus)

Kosketus ja läheisyys

Vauva tuntee ja aistii kosketusta, läheisyyttä ja hoivaa. Varhainen vuorovaikutus, huolenpito ja turvallinen kosketus ovat tärkeitä. Ne rakentavat lapsen kykyä rakastavaan ja läheiseen ihmissuhteeseen koko elämän ajaksi.

Jo vauva voi oppia, että hän on hyvä ja arvostettava, ja omassa nahassa on kiva olla. Vauva rakastaa maailmaa ja ihmisiä, jotka ovat hänelle turvallisia. Hyvä olo ja rakkaus ovat yksi ja sama tunne. Vauva nauttii pystyessään herättämään ilon ja rakkauden hoivaajissaan. Maailma tuntuu silloin hyvältä ja hellältä.

On ihanaa olla rakastettava! On ihanaa kun on ihmisiä, joita saa rakastaa!

"Lapseni on alle vuoden ikäinen. Hän tykkää antaa pusuja äidille ja isälle, hän halaa ja haluaa olla sylissä. Hän haluaa syliin ja etsii turvaa vanhemmista. Silittelemme ja halailemme häntä paljon. Sylissä hän viihtyy ja rauhoittuu. Imettäessäni häntä hän selvästi nauttii siitä ja rauhoittuu aina rinnalle päästessään." (vanhemman vastaus)

Uteliaisuus

Synnynnäisiä ovat sekä itsearvostus että uteliaisuus. Näistä ominaisuuksia pitää arvostaa, ei koskaan rankaista. Pienen lapsen seksuaalisuuteenkin ne kuuluvat: avoin ja innokas suhtautuminen kaikkeen.

Häpeän tunne on varsin vieras. Häpeällä kasvattaminen on usein loukkaavaa ja haitallista. Utelias, ihmettelevä, tutkiva on viisas aikuinenkin. Se on siis hyödyllinen asenne aikuisillekin. Suojaa lapsen luonnollista uteliaisuutta vaikka opetatkin käytöstapoja. Jos jotain kehon paikkaa sanotaan pahaksi tai häpeälliseksi, lapsi tuntee pettymyksen ja huonouden tunteita ja voi kokea itsensä vääränlaiseksi ja loukatuksi.

"Positiivisia. Näen sen mahdollisuuksien paikkana rakentaa hyvää itsetuntoa ja onnellista elämää, joka kantaa pitkälle. Lapsen seksuaalisuus on myös innostavaa: se tutustumisen seurailu on kiehtovaa, kun häpeä ei vielä ole päässyt pesiytymään uteliaisuuden kylkeen." (vanhemman vastaus)

Leikillisyys

Leikki-ikäisen lapsen ominaisuus on leikkimieli. Nakutanssit ja tutkimusileikit ovat suosittuja. Lapsi on täynnä tiedonhalua. Hän saattaa pyrkiä tutkimaan myös toisten ihmisten kehoja, usein leikin kautta.

Pienen lapsen mutkaton ylpeys omasta kehosta ja leikkisän luonteva suhtautuminen siihen on arvokas asia. Sen soisi säilyvän aikuisuuteenkin. Tämän varhaisvaiheen vilpitön kokemus siitä, että itse on täsmälleen oikeanlainen, riittävä ja hyvä, on tärkeä pohja lapsen itsetunnolle.

"Lasten terve suhtautuminen kehoonsa herättää minussa ihailua, minusta on ihanaa, että heillä on edes yksi elämänvaihe, jossa he kokevat olevansa täydellisiä juuri sellaisina kuin he ovat. He suhtautuvat kaikkeen niin luonnollisesti." (vanhemman vastaus)

Mitä opetetaan?

Kiintymyssuhteissa koettu läheisyys, turva ja hellyys ovat ensiarvoisen tärkeitä. Katsomalla lasta silmiin hymyillen sekä ilahtumisen ilmein akuinen viestittää, että lapsi on tärkeä ja toivottu. Ihastunein äännähdyksin ja toistelemalla tai laulelemalla lapsen nimeä voi kertoa, että pitää hänestä. Rakkaudellinen tunne vuorovaikutuksessa vahvistaa lapsen itseluottamusta ja rohkeutta rakastaa. Hän oppii, että luottamuksen ja jopa rakkauden tunne ohjaa ihmisten välistä turvallista kommunikaatiota.

Samalla kun lapsi opettelee oman kehonsa osien nimiä, hän myös opettelee arvokkaita taitoja ja sääntöjä. Lasta kannattaa ohjata asiallisesti niin, että keho on joka paikasta arvokas.

Nakutansseja voi esittää, kunhan paikka ja yleisö on siihen sopiva. Itseään tutkiskelevaa lasta voi ohjata, ettei ole tapana kaivaa nenää, korvaa tai peppua, pimppiä tai pippeliä muiden nähden, mutta jokainen saa itse kosketella kehoaan yksin ollessaan.

Lapsi opetetaan itse pyyhkimään peppunsa ja huolehtimaan alapesusta, koska sukupuolielimet ovat arvokas yksityisalue, jonne ei kukaan kosketa ilman lapsen lupaa ja hyvää syytä. Oman kehon haltuunotto ja itsehallinta kasvavat pikkuhiljaa tuen avulla.

On hyvä, että lapsi ymmärtää oikeutensa koskemattomuuteen ja tietoon. Näin hän oppii myös suojautumaan toisten lasten ehkä tunkeilevalta tai loukkaavalta koskettamiselta. Lapsi oppii samalla kunnioittamaan toisten koskemattomuutta ja arvokasta kehoa.

Aina saa ja tulee myös kysyä, jos ei tiedä jotain.

"Ylipäätään lapsissa on minusta ihaninta se, miten suurella mielenkiinnolla ja kirkkain silmin maailmaa ihmetellään ja koetaan, ja miten sitten oivalletaan asioita itsestä, muista ihmisistä ja ympäristöstä. Seksuaalisuus on tässä vain yksi puoli." (vanhemman vastaus)

"Alastoman ruumiin osat on käyty läpi moneen kertaan - kenellä nyt olikaan pippeli ja kenellä tissit ja miksi (ylipainoisella) isilläkin näyttää olevan tissit ja miksi 2v tytöllä ei ole tissejä vaikka pojalla on pippeli. Kokeiltukin on - pippeli ei lähde irti, eikä tisseistä enää tule maitoa. Riittävän monta kertaa kun käytiin läpi niin kiinnostus lakkasi." (vanhemman vastaus)

Lähteenä käytetty myös: Seksuaalisuuden portaat. Korteniemi-Poikela E ja Cacciatore R. Opetushallitus 2015.

Katso video 1. seksuaalisuuden portaasta Olen ihana