Varhaiskasvatus ja esiopetus, tärkeä juttu...

Varhaiskasvatus on osa opinpolkua. Varhaiskasvatuksen tavoitteena on edistää lasten kokonaisvaltaista hyvinvointia - kunnioittaen yksilöllisyyttä ja korostaen terveen itsetunnon vahvistamista. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ohjaavat kasvattajia tukemaan lasta itsenäisyyden asteittaisessa lisäämisessä. Tavoitteena on, että lapsi omien edellytystensä mukaisesti oppii huolehtimaan itsestään ja tekemään elämäänsä koskevia päätöksiä ja valintoja. Lasta ohjataan vastuulliseen toimintaan ja yhteisesti hyväksyttyjen sääntöjen noudattamiseen sekä toisten ihmisten arvostamiseen.

Seksuaalisuuden portaista monia astellaan jo tässä iässä. Lue lisää seksuaalisuuden portaista.

Lapsille lapsellisia asioita

Pienten lasten seksuaalisuus ja seksuaalikasvatus tarkoittavat ihan eri asioita kuin nuorten tai aikuisten seksuaalikasvatus ja -neuvonta. Pienten lasten seksuaalikasvatus on esimerkiksi nimen antamista kehon jokaiselle paikalle tai turvataitojen opettamista. Lapsuuden perustehtäviin kuuluvat oman kehon haltuunotto ja tunnetaitojen perusteet. Silloin voidaan yhtä hyvin käyttää termiä kehotunnekehitys ja kehotunnekasvatus. Se on hyvää tunnetta omasta kehosta ja itsearvostusta. Se vahvistaa myönteistä minäkuvaa ja halua pitää itsestä huolta.

Ikätasoisuus ja oikea-aikaisuus ovat tärkeitä asioita pienten lasten kohdalla. Lasta ei saa hämmentää liialla tai vääränlaisella tiedolla. Kehon toiminnoissa, sopivuussäännöissä ja tunnetaidoissa on kuitenkin paljon tietoja ja taitoja, joita jo pieni lapsi tarvitsee. Niitä kannattaa opettaa jo pikkulapselle, jolloin voidaan puhua yhtä hyvin kehotunnekasvatuksesta.

Annetaan kehotunnekasvatusta

Moni vastaaja epäröi termiä seksuaalikasvatus, heidän mielestään tämä on liian voimakas tapa ilmaista asiaa kun on kyse pienistä lapsista. Heidän mielestään voisi puhua esimerkiksi terveyskasvatuksesta. Tässä voi olla kyse siitä, että aikuinen katsoo seksuaalikasvatus-termiä aikuissilmälasien kautta, jolloin hän helposti näkee aiheen ”aikuisesti” lähinnä yhdyntään liittyvänä, mikä ei todella ole kehotunnekasvatuksen keskiössä. Ammattilaisessa herää aivan ymmärrettävä vastustus siitä, että lasten maailmaan ei pidä tuoda aikuisseksuaalisuuden käsitteitä.

Tämä käsitteiden aikaansaama hämmennys saattaa estää asiallista kasvatusta tapahtumasta tai ainakin asiallista keskustelua tästä kasvatuksesta. Sillä ammattilaiset kuitenkin antavat tarvittavaa kasvatusta, vaikka kutsuvat sitä toisin. Esimerkkinä muutaman ammattilaisen kommentit:

  • Ei varsinaisesti ole ajankohtaista arjessa. Lapset eivät kysele tai toimi seksuaalisesti. Joskus satunnaisesti pojat näyttävät pippeliä toisilleen tai yrittävät tarttua siitä vaatteiden läpi.
  • Työskentelen alle 3-vuotiaiden ryhmässä, missä lapset yleensä alkavat kertoa, että heillä on pimppa tai pippeli. Harvoin kysytään mitään seksuaalisuuteen tai seksiin liittyvää.
  • Olen pienten puolella, jossa ei lasten seksuaalisuus vielä niin näy. Potalla kyllä vertaillaan välillä mitä toisella on ja minulla ei.

Seksuaalikasvatuksen sijaan voitaisiinkin puhua terveyskasvatuksesta tai kehotunnekasvatuksesta. Tämä käsitteen vaihto voisi helpottaa ammattilaisten ja vanhempien välistä keskustelua ja asioista sopimista kodin ja varhaiskasvatuksen välillä.

Lapset ansaitsevat ikätasoista tietoa

Omassa tutkimuksessamme (Cacciatore R., Ingman-Friberg S. 2013. Pusuhippaa, lääkärileikkejä ja haikaravauvoja - tavallista arkea tai tarua päivähoidon arjesta. Kyselytutkimus päivähoidon ja varhaiskasvatuksen ammattilaisille alle kouluikäisten lasten seksuaalisuudesta ja seksuaalikasvatuksesta, Väestöliitto) varhaiskasvattajat kertoivat, että pienten lasten seksuaalisuus ilmenee päivittäin monin tavoin, mutta sen tulkitsemiseen, tukemiseen ja suojaamiseen ei yleensä ole olemassa yhdessä sovittuja malleja. Monet kokivat, että oli vaikea puhua vanhempien kanssa.

Tarvitaan siis aikuisten välistä keskustelua ja sopimuksia siitä, mitä ja miten kerrotaan.

Lue myös: Varhaiskasvatus- ja esiopetussuunnitelmat