Yleisesti ajatellaan usein, ettei pieni lapsi ole seksuaalinen tai lapsi ei ilmennä seksuaalisuutta (Blaise, M. 2010; Robinson, 2013). Tämä on aivan totta, jos sana seksuaalisuus ymmärretään aikuisten näkökulmasta. Aikuiset usein yhdistävät mielessään seksuaalisuus-sanan seksiin, eli seksuaaliseen aktiin ja seksin harrastamiseen. Nämä asiat eivät todellakaan liity lapsuuteen.

Lapsen seksuaalisuus on ajatuksena pelottava juurikin seksi-sanan mielleyhtymien takia.” (vanhemman vastaus)

”Vasta nyt on alettu puhua lapsen seksuaalisuudesta. Ennen seksuaalisuus on mielletty nimenomaan puberteetissa alkavaan seksuaalisuuteen. Seksuaalisuus terminä kalskahtaa, koska minut on ”ohjelmoitu” niin, että seksuaalisuus ja lapsuus eivät kuulu yhteen.” (vanhemman vastaus)

Lasten seksuaalikasvatus mielletään joskus myös aikuisuuden asioiden opettamisena, mitä se ei ole, eikä sen pidä olla. Tämä tuli näkyviin myös kyselytutkimuksessamme.

”Monet asiat tulevat niin luonnostaan arjessa käsitellyiksi, että esim. tämän kyselyn termit ja pelkkä sana "seksuaalisuus” vaikeuttavat itsessään asian käsittämistä. Käytämme nimittäin perheessämme vanhempien kesken pelkkää kasvatus-sanaa, puhumme sitten tapa- tai seksuaalikasvatuksesta.” (vanhemman vastaus)

Aikuisten näkökulma

Lasten seksuaalisuuteen liittyvät tutkimukset tehdään yleensä aikuisnäkökulmasta. Esimerkiksi kasvattajien ja vanhempien tekemä lasten tarkkailu, havainnointi ja raportointi tuottavat kertomuksen siitä, mitä aikuiset pitävät ja näkevät seksuaalisena käyttäytymisenä. Hiusten pyörittely ei ole seksuaalista, mutta pippelin kosketus on, aikuisten mielestä. Jos halutaan perehtyä myös lapsen näkökulmaan, tulisi tutkimusmenetelmänä olla De Graafin & Rademakersin (2011) mukaan myös esimerkiksi haastattelu, joka on lapsen kehitystasolle suunnattu.

Lasten ja nuorten seksuaalisesta käyttäytymisestä puhuttaessa on hyvin tärkeää muistaa, että lasten seksuaalisuus poikkeaa aikuisten seksuaalisuudesta ja ettei aikuisten pitäisi tarkastella lasten ja nuorten seksuaalista käyttäytymistä omasta näkökulmastaan. Aikuiset antavat käytökselle seksuaalisia merkityksiä aikuisiän kokemustensa perusteella, ja heidän on joskus hyvin vaikeaa nähdä asioita lasten silmin. Lasten näkökulman omaksuminen on kuitenkin välttämätöntä. (WHO, 2010, 22.) Lasten kokemuksessa seksuaalisuus liittyy olennaisesti elämän eri asioiden opetteluun ja kokemiseen, kuten seuraavassa lainauksessa eräs vanhempi kuvaakin:

”Luonnollinen ihmettely, pusuleikit, halileikit, hassuttelut. Enkä näe näitä seksuaalinen -sanan alla. Vain ihan luonnollisia kehitysvaiheita. (vanhemman vastaus)

”Vanhempien pitäisi ensin itse oivaltaa ja hyväksyä lapsen seksuaalisuuden olevan normaali kasvuun ja kehitykseen kuuluva asia sekä olla sinut oman seksuaalisuutensa kanssa. Seksuaalikasvatus- sanana kuulostaa kovin viralliselta, mutta toisaalta se viestii asian tärkeydestä.” (vanhemman vastaus)

Blaise, M. (2010) Kiss and Tell: Gendered Narratives and Childhood Sexuality. Australasian Journal of Early Childhood, Vol. 35, No. 1, Mar 2010: 1-9.

Robinson, K. (2013) Innocence, Knowledge and the Construction of Childhood The contradictory nature of sexuality and censorship in the children’s contemporary lives. Routledge Taylor & Francis Group. London and New York.

De Graaf, H. & Rademakers J. (2011) The Psychological Measurement of Chilhood Sexual Development in Western Societies: Methodological Challenges. Journal of Sex Research, 48 (2-3), 118 – 129.